Kumppanit
15.05.2019 //
Teksti:
Nina Broström
//
Kuva:
Riku Isohella ja istock

Kiina elvyttää vetoapua maailmantalouteen

Maailmantalouden kasvun ennakoidaan hiipuvan, mutta ilmassa on myös orastavan kasvun merkkejä, joita on syytä pitää silmällä, sanoo Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius.

Maailmantalouden kasvuennusteita on leikattu pitkin alkuvuotta. Kasvun odotetaan hiipuvan selvästi sekä tänä että ensi vuonna, mikä tarkoittaisi jälleen huonompia aikoja myös kansainvälisestä kaupasta riippuvaiseen Suomen talouteen.

Tiina Helenius
Tiina Helenius

Synkistelyyn ei kuitenkaan kannata sortua, vaan pitää silmät auki orastavien kasvun merkkien varalta.

– Ennusteissa on nyt sisällä runsaasti kasvua vaimentavia riskejä, mutta olisi tärkeää tunnistaa myös positiiviset kasvuriskit. Talouden tila vaikuttaisi vakautuneen kevään mittaan, sillä teollisuustuotannon mittareista ja ostopäällikköindekseistä on saatu merkkejä siitä, että pahin saattaa olla ohitse, Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius sanoo.

Hän nostaa Kiinan esille mahdollisena kasvuveturina.

– Siellä teollisuustuotanto ja ostopäällikköindeksit nousivat maaliskuussa, mikä viittaa optimismin viriämiseen. Lisäksi Kiinan keskuspankin vuodenvaihteen jälkeen uudelleen käynnistämä elvytys on jo vahvistanut luottamusta. Odotuksena on, että se näkyy taloudessa täysimääräisesti kesällä.

Helenius arvioi, että Kiinassa on käynnistetty kolmas suuri elvytyskierros finanssikriisin jälkeen.

– Kiinassa kyse on etenkin yritysten rahoituksen saannista, mitä on lisätty selvästi nyt alkuvuonna. Samalla korot laskevat. Ne kasvattavat investointeja ja kysyntää, jotka taas kiihdyttävät talouskasvua. Tämä puolestaan levittyy kysyntäimpulssina maailmantalouteen – myös Suomeen.

Keskuspankin elvytys ei ole ongelmatonta, sillä velkaantuminen on ollut Kiinassa reilun kymmenen vuoden ajan nopeaa. Heleniuksen mukaan luottokuplan riskit ovat hyvin tiedossa, ja talousjätti kykenee tasapainoilemaan kasvun piristämisen ja velkataakan hallinnan välillä.

graafi_handelsbanken
Helsingin Sataman kappaletavaraliikenteen volyymi seuraa kansantalouden kehitystä hiukan liioitellen, vähän samaan tapaan kuin pörssikursseilla on taipumus toimia. Sekä nousut että laskut ovat jyrkempiä kuin bruttokansantuotetta kuvaava käyrä.

 

Yhdysvallat suurin riski

Globaalitalouden suurin riski heikompaan päin on Yhdysvaltain talous.

– Alkuvuonna Yhdysvalloista saatu data on ollut odotettua heikompaa. Vaikka pörssi on ollut siellä vahva, talouskasvu näyttäisi hidastuvan edelleen. Siksi maan keskuspankki Fed antoi maaliskuussa ymmärtää, että korkoja ei tulla tänä vuonna enää nostamaan.

Fed nosti korkoja viime vuonna neljästi. Helenius muistuttaa, että niiden vaikutukset välittyvät talouteen viiveellä ja jarrutus onkin vahvistumassa vuoden mittaan. 

Samalla kun kasvu hidastuu, paine Fediä kohtaan kasvaa: keskuspankilta halutaan uusia tukitoimia talouden pönkittämiseksi. Vaikka Fed ei tähän mennessä ole käynnistänyt uutta elvytyskierrosta, keskuspankki ilmoitti, ettei se enää anna taseensa pienentyä. Siten Fed tavallaan tukee rahamarkkinoita aloittamalla uudelleen velkakirjojen ostot salkustaan erääntyvien tilalle.

”Kun epävarmuus tulevasta lisääntyi, yritykset ryhtyivät varautumaan eri vaihtoehtoihin ja keräämään itselleen puskureita.”

Oman varjonsa talousnäkymien ylle ovat heittäneet Yhdysvaltain protektionistiset toimet, kuten tullimaksut ja uhkaukset kauppasodasta tai sanktioista, sekä Britannian EU-ero eli brexit.

– Kun epävarmuus tulevasta lisääntyi, yritykset ryhtyivät varautumaan eri vaihtoehtoihin ja keräämään itselleen puskureita. Ne kasvattivat teollisia varastoja huomattavasti viime vuoden lopulla, Helenius sanoo.

Varastojen kasvu näkyi hyvin suomalaisessa konepajateollisuudessa.

– Se oli varautumista brexitin ja kauppaboikottien varalta, mutta samalla se osoitti, kuinka tiukka tilanne globaaleissa tuotantoketjuissa vallitsee. Ylimääräistä kapasiteettia ei juurikaan ole, vaan tuotanto- ja tilausmäärät ovat hyvin tarkasti mitoitettuja.

Kun tulleja on kerran määrätty ulkomaisille tuotteille, niiden purkaminen on hankalampaa. Helenius uskookin, että esimerkiksi Yhdysvaltain kiinalaistuotteille määräämät tuontimaksut pysyvät toistaiseksi voimassa, vaikka maat pääsisivät keskinäisissä kauppaneuvotteluissaan sopuun.

– Yhdysvallat voi pitää kiinni määräämistään tullimaksuista ja siten varmistaa, että Kiina myös toteuttaa kauppasopimukseen kirjatut sitoumukset.

 

Brexit vaikuttaa epäsuorasti

Helenius ei usko kovan brexitin eli sopimuksettoman eron toteutumiseen. Hän pitää myös mahdollisesta erosta Suomen taloudelle koituvia vaikutuksia rajallisina.

– Brexitin suorat vaikutukset olisivat rajalliset, sillä Britannian merkitys kauppakumppanina on vähentynyt vuosien mittaan.

Kuitenkin sen epäsuorat vaikutukset tuotantoketjuihin saattaisivat olla huomattavat. Suomessa tehdään ja viedään paljon välivaiheen tuotteita, joita joko jatkojalostetaan tai hyödynnetään lopputuotteen valmistamisessa muualla. Jo nyt kolme neljäsosaa viennistä on tällaisia välivaiheen tuotteita.

– Kun näiden arvoketjujen merkitys lasketaan mukaan, se on huomattava.

Toisaalta brexitin pitkittyminen ylläpitää epävarmuutta.

– Jos epävarmuus kasvaa ja yhtiöiden näkymiin tulee sumua, silloin totta kai jäädään mieluummin odottelemaan ja katsomaan, miten tilanne kehittyy. Se leikkaa investointeja etenkin globaaleihin tuotantoketjuihin.

Suomen kannattaisikin pyrkiä arvoketjussa ylemmäs, jotta vaihtotase saataisiin pysyvästi ylijäämän puolelle.

– Tyydytäänkö Suomessa siihen, että viemme bulkkia ja matalamman jalostusasteen tuotteita? Meillä palveluvienti on kasvanut hyvin, mutta esimerkiksi Ruotsi on siinä meitä huomattavasti edellä. Samoin panostukset tuotekehitykseen ja tutkimukseen ovat jääneet selvästi jälkeen muista Pohjoismaista sekä euroalueen tasosta, Helenius sanoo.

 

Tiiviit linkit Kiinaan

Suomen osalta kuluva vuosi on ollut viime vuotta parempi: tilastot kertovat tavaraviennin volyymin elpyneen tämän vuoden puolella.

– Tässä on ollut kyse sekä Kiinan kysynnän paranemisesta että varastojen purkamisesta, kun valmiit ti­laukset lähtivät suomalaisvalmistajilta asiakkaille.

Helenius painottaa Suomen talouden tiivistä linkkiä Kiinaan ja euroalueeseen.

– Euroalue on niin avoin talous, että Kiinan kysynnän vaihtelut suodattuvat siihen hyvin nopeasti ja voimakkaasti. Euroopassa ulkomaankauppa on noin 70 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se Yhdysvalloissa on noin 20 prosenttia, hän huomauttaa.

Helenius pitää mahdollisena, että mikäli Yhdysvallat ja Kiina eivät pääsisi sopuun kauppasuhteistaan, Euroopan ja Kiinan välit voisivat lähentyä edelleen.

Toisaalta tiivis linkki tekee niin Euroopasta kuin Suomestakin hyvin riippuvaisen Kaakkois-Aasian ja Kiinan taloussuhdanteesta.

– Aasia on vahvimmin kasvava talousalue maailmassa ja Kiina vahvimmin kasvava talous. Eurooppa on avoin talous, ja sitä mallia on kovin vaikea ryhtyä yhtäkkiä muuttamaan. Aasialaisen kuluttajan rooli korostuu tässä kuvassa.

 

Pula työvoimasta rajoittaa kasvua

– Kiina voi näyttää vuoden jälkipuolikkaalla ihan kunnolla paremmalta, mutta onko Suomella resursseja vastata siihen? Paljonko yhtiöt voivat kasvattaa tuotantoaan täällä, kun kapasiteetin käyttöasteet pyörivät jo yli 80 prosentissa? Helenius kysyy.

Suomessa työvoiman – varsinkin osaavan, koulutetun ja kilpailukykyisesti hinnoitellun – saatavuus on keskeinen este liiketoiminnan kasvattamiselle. 

– Meidän on pidettävä huolta osaamisestamme ja koulutuksesta. Ne yhdessä resurssien tehokkaan käytön kanssa luovat kilpailukykyä, kun väestö vanhenee.

Toisaalta osaavan työvoiman saatavuus on ongelma muuallakin, kuten Saksassa ja Yhdysvalloissa. Jatkossa kilpailun hyvistä työntekijöistä voi olettaa vain kiristyvän.

Helenius näkee ison riskin siinä, että vaikka maailmantalous saisikin Kiina-impulssin, sillä ei ole resursseja vastata siihen. Silloin kysynnän voimistumisesta ei synny talouteen aiempien elvytyssysäysten kaltaista kasvuloikkaa, vaan vaikutus jää kypsässä suhdanteessa pienemmäksi. 

– Kiinassa elvytykselle on tilaa vähemmän kuin aikaisemmin, mutta siellä elvytetään siitä huolimatta ja se tukee kasvua loppuvuonna, myös meillä Suomessa. Tässä alkupuoliskolla nähdään kuitenkin vielä heikentyvää kehitystä.

Keskimäärin kasvu olisi siis jäämässä viime vuotta vaisummaksi. Siitä huolimatta Helenius näkee tilanteen kohtuullisen hyvänä.

– Minulla on toiveikas olo euroalueen suhdanteen, Suomen viennin ja teollisuustuotannon osalta. Näen tällaisen positiivisen riskin tällä hetkellä. Uskon, että jos se toteutuu, se antaa kotimaiselle kuluttajakysynnälle ja työmarkkinasuhdanteelle tukea vahvistamalla mielialoja. Resurssit ovat kuitenkin meilläkin tiukassa, jolloin tämäkään impulssi ei riitä nostamaan Suomen bruttokansantuotteen kasvua kolmen prosentin päälle, Helenius ennakoi.

graafi_handelsbanken
Lähteet: Macrobond ja Handelsbanken