Kolumni
15.05.2019 //
Teksti:
Petri Laitinen

Logistiikan kilpailukyvystä huolehdittava matkalla hiilettömään liikenteeseen

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) syksyllä 2018 julkaisema raportti antoi koko maailmalle selkeän viestin siitä, että globaalin ilmastopolitiikan kunnianhimoa on nostettava huomattavasti. Tämä on välttämätöntä, mikäli maapallon keskilämpötilan nousu halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti rajata alle kahteen asteeseen ja rajoittaa nousu ilmastoriskien välttämiseksi 1,5 asteeseen vuoteen 2050 mennessä.

IPCC:n raportti sai laajasti huomiota. Se on lisännyt päättäjien ja yritysten ymmärrystä ilmaston lämpenemisestä ja tehtävien päästövähennysten kiireellisyydestä. Euroopassa IPCC:n viesti on otettu kiitettävästi huomioon. EU:ssa neuvotellaan jo keinoista, joilla jäsenmaiden on mahdollista saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.

Suomessa yksi merkittävä keino tavoitteen saavuttamiseksi on se, että liikenne saadaan muuttumaan hiilettömäksi vuoteen 2045 mennessä. Liikenteen päästövähennystavoitteisiin pääseminen taas edellyttää, että ihmiset käyttävät jatkossa liikkumiseensa huomattavasti enemmän joukkoliikennevälineitä ja jaettuja kyytejä sekä pyöräilevät ja kävelevät enemmän. Henkilöliikenteessä tavoitteisiin pääsy edellyttää myös autokannan nopeaa uusimista nolla- tai vähäpäästöiseksi. Keinoina tähän on esitetty muun muassa päästöttömien sähköautojen vapauttamista autoverosta, kilometripohjaisia tiemaksuja, fossiilisten polttoaineiden verotuksen asteittaista korottamista sekä fossiilisten polttoaineiden myyntikieltoa vuonna 2045.

Elinkeino­elämän kilpailukykyä ei ole syytä kuormittaa liian kunnian­himoisilla kansallisilla tavoitteilla.

Tavaralogistiikassa liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiskeinoina on Suomessa esitetty logististen kuljetusketjujen tehostamista muun muassa digitalisaation ja kuljetustiedon jakamisen kautta. Myös ajoneuvojen sekä meri- ja ilma-alusten energiatehokkuuden pitää parantua jatkuvasti, ja niissä tulee siirtyä käyttämään yhä enenevässä määrin uusiutuvia biopolttoaineita. ”Saastuttaja maksaa” ja ”käyttäjä maksaa” -periaatteiden mukaisesti liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ovat ehdottaneet raskaan liikenteen kilometripohjaisen tiemaksun käyttöönottoa sekä muuta vero-ohjausta raskaan liikenteen ohjaamiseksi vaiheittain vaihtoehtoisiin käyttövoimiin, kuten biokaasuun tai sähköön.

Esitetyistä tavaralogistiikan keinoista raskaan liikenteen kilometripohjainen tiemaksu on Suomen elinkeinoelämän kannalta haastava. Suomi on iso ja harvaan asuttu maa. Kilometripohjainen tiemaksu on omiaan nostamaan tavaralogistiikan kokonaiskustannustasoa, sillä siirtyminen ilmastoystävällisimpiin rautatiekuljetuksiin ei useinkaan ole mahdollista ilman mittavia lisäpanostuksia raidelogistiikan toimintaedellytyksiin. 

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan tämän hetken haasteista suurin, ja taistelu ilmastonmuutosta vastaan tulee ehdottomasti voittaa. Päätöksentekijöiden on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että matkalla hiilettömään liikenteeseen Suomen elinkeinoelämän kansainvälisestä kilpailukyvystä on aina huolehdittava. Ilman elinkeinoelämän kilpailukykyä on vaikea saavuttaa muita tärkeitä tavoitteita, kuten hyvää koulutusjärjestelmää, korkeaa työllisyysastetta sekä hyviä vanhustenhoito- ja sosiaalipalveluja. 

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan globaaleja ratkaisuja. Tämän takia on tärkeä tiedostaa se, ettei Suomi tai edes EU voi yksin ratkaista globaalia ongelmaa – eikä omaa elinkeinoelämän kilpailukykyä ole syytä kuormittaa liian kunnianhimoisilla ja yksipuolisilla kansallisilla tavoitteilla. Suomen tulee hoitaa omat velvoitteensa ja sitoumuksensa kansainvälisen yhteisön toimijana sekä keskittyä ajamaan kunnianhimoisia ilmastotavoitteita sekä EU- että globaalilla tasolla.

Kirjoittaja on Suomen Huolinta- ja Logistiikkaliiton toimitusjohtaja sekä Palvelualojen työnantajat PALTAn logistiikan toimialapäällikkö.