Merituulivoimalla kestävää, sinistä kasvua Itämeren alueelle
Helsingin Satama Oy ilmoitti helmikuussa lahjoittavansa Helsingin yliopiston Itämeri-rahastoon kolmen vuoden aikana yhteensä 135 000 euroa. Lahjoitusvaroilla yliopisto palkkasi kevään aikana tohtorikoulutettava Jamie Jenkinsin tutkimaan merituulivoimaan liittyviä mahdollisuuksia Suomessa.
Jamie Jenkinsin tutkimusprojekti Offshore Windenergy 2100 – Pathways for Renewable Energy Transition in Finland – on osa BlueAdapt-tutkimushanketta. Hankkeessa kehitetään ”sinistä kasvua” tukevia ratkaisuja, jotka turvaavat sekä vesiekosysteemien että taloudellisten ja sosiaalisten järjestelmien kestävyyden.
Australialaissyntyinen Jenkins muutti Suomeen vuonna 2018 suorittaakseen Helsingin yliopistossa maisterin tutkinnon ympäristöekonomiassa. Tohtorinopinnot hän aloitti toukokuussa 2020 valmistuttuaan maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi.
– Halusin jatkaa opintojani siirtymällä uusiutuvien energiamuotojen tutkimukseen. Merituulivoimalla on merkittävä kehityspotentiaali sekä Suomessa että kansainvälisesti, ja tutkimusala on jännittävä ja nouseva, Jenkins kertoo motiiveistaan aloittaa jatko-opintonsa.
Merituulivoimalla on Jenkinsin mukaan tällä hetkellä vain pieni rooli Suomen energiantuotannossa, sillä sen enimmäiskapasiteetti on 70,7 megawattia ja maatuulen 2 213 megawattia. Kaiken kaikkiaan tuulivoiman osuus Suomen energiankulutuksesta on ainoastaan pari prosenttia.
Suomessa on kuitenkin merkittävä potentiaali kasvattaa merituulivoiman kapasiteettia nykyiseltään. Energiamuotona merituulivoimalla on myös monia etuja muihin uusiutuviin energialähteisiin ja perinteiseen energiantuotantoon verrattuna.
– Suomessa on tällä hetkellä käynnissä lukuisia merituulivoimaan liittyviä kehityshankkeita, ja kapasiteetin odotetaan kasvavan seuraavan vuosikymmenen aikana. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomella on vielä merkittäviä mahdollisuuksia kehittää merituulikapasiteettiaan.
Osana tutkimusta Jenkins yhdessä tutkimusryhmänsä kanssa tulee ensi vuoden aikana järjestämään kolme työpajaa. Työpajoissa arvioidaan yhdessä alan toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa merituulivoiman kehitysnäkymiä pitkällä aikavälillä.
– Selvitämme skenaariomallien avulla vaihtoehtoisia tapoja lisätä merituulivoiman kapasiteettia ottaen samalla huomioon muut merien käyttömuodot ja suojelutarpeen.
Työpajoissa tulemme keskustelemaan muun muassa siitä, millainen lainsäädäntö olisi eduksi merituulivoiman kasvun vauhdittamiseksi sekä arvioimaan alan näkymiä ja tulevaisuuden haasteita.
Miltä tohtorikoulutettava odottaa Suomen merituuliteollisuuden näyttävän 5–10 vuoden kuluttua?
– Merituulivoimalla tulee olemaan nykyistä suurempi rooli uusiutuvan energian tuotannossa. Uskon myös, että se tulee olemaan uusiutuvana energiamuotona nykyistä paremmin tunnettu ja sen hyödyt paremmin ymmärretyt.