Kolumni
13.12.2016 //
Teksti:
Pekka Sauri
//
Kuva:
Lehtikuva

Satamat kaupungin muutoksen ytimessä

Helsingissä on parasta aikaa meneillään historian suurin kaupunkirakenteen muutos, jolle luotiin edellytyksiä siirtämällä rahtisatamat kantakaupungista Vuosaareen. Matkustajaliikenne pysyy keskustassa niin kuin sen pitääkin pysyä.

Helsingin kantakaupunkiin muuttaa seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana 80 000 uutta asukasta. Vastikään hyväksytyssä uudessa yleiskaavassa varaudutaan siihen, että vuonna 2050 helsinkiläisiä on jo 850 000. Tämä tarkoittaa roimasti yli 200 000 asukkaan lisäystä tämän päivän määrään verrattuna.

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja

Sekä Helsingin että koko pääkaupunkiseudun vetovoiman ennustetaan edelleen vahvistuvan: kaupunkiin ja sen lähiseudulle syntyy alituisesti uusia työpaikkoja, jotka tarvitsevat uusia työntekijöitä, jotka tarvitsevat uusia asuntoja, joita on rakennettava maantieteelliselle alueelle, joka pysyy samansuuruisena kuin ennenkin!

Yhtälön ratkaiseminen edellyttää kaupunkirakenteen tiivistämistä ja vertikaalista rakentamista horisontaalisen sijaan. Asunto- ja työpaikkarakentamisen yhteensovittaminen rakentamattoman luonnon säilyttämisen kanssa ei ole aivan yksinkertaista, mistä kertoo yleiskaavan hyväksymisen alla käyty keskustelu Keskuspuiston länsilaitaan kajoamisesta tai kajoamatta jättämisestä.

Kantakaupungin tiivistämiselle vanhojen rahtisatamien siirtäminen Jätkäsaaresta ja Sompasaaresta Vuosaaren uuteen satamaan vuonna 2008 oli suoranainen taivaan lahja. Helsingin niemeltä vapautui suuria alueita kaupunkirakentamisen käyttöön. Kun tähän lisätään vielä Kruunuvuoren öljysataman siirtäminen toisaalle ja Pasilan suuren ratapihan jääminen tarpeettomaksi pääradalta Vuosaareen rakennetun uuden rautatieyhteyden vuoksi, satamilla on epäsuorasti ollut erinomaisen keskeinen rooli kaupunkirakenteen mullistuksessa. Ilman rahtisatamien siirtoa asuntopulan helpottaminen kaupungin rajojen sisäpuolella olisi ollut huomattavasti vaikeampi tehtävä, ja todennäköisesti kaupunkirakenteen tiivistäminen olisi ainakin tässä mitassa jäänyt toteutumatta.

Matkustajaliikenne jäi rahtisatamien siirtämisen jälkeenkin edelleen kantakaupunkiin. Sillä on Helsingille monin tavoin suuri merkitys. Länsisataman uusi Tallinnan laivojen terminaali helpottaa matkustajien liikkumista huomattavasti – monelle liiankin tuttu satojen metrien vaellus terminaalista laivoihin ja päinvastoin jää historiaan.

Satamien maaliikenne on suunnittelulle kova pähkinä. Asiaa ei lainkaan helpota, että Olympiaterminaalia lukuun ottamatta matkustajasatamat ovat liikenteen kannalta umpiperiä. Onneksi ne kaikki ovat jo pitkään olleet raitiovaunuverkon piirissä. Jätkäsaaren raitiovaunulinjasto vahvistuu edelleen tulevina vuosina, ja Hernesaari saa myös aikanaan oman ratikkalinjansa. Laivoista kantakaupungin ahtaaseen katuverkkoon purkautuva autoliikenne on selkeä ikuisuusongelma, joka saattaa päästöjen osalta helpottua siirryttäessä polttomoottoreista sähköön.

Kun matkustajasatamat joka tapauksessa jäävät kaupungin keskustaan kauas tulevaisuuteen, luovat liikenneratkaisut olisivat hyvin tervetulleita. Helsingin on syytä pysyä kaikin tavoin sivilisaation kehityksen kärjessä, ja voisi kuvitella, että tällaisia ratkaisuja vielä onnistutaan löytämään.

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.