Helsingin Satama
16.12.2019 //
Teksti:
Maarit Krok
//
Kuva:
VTR Finland Oy, Helsingin kaupungin satamalaitoksen arkisto

Vedenalainen maailma kätkee yllätyksiä

Laitureiden vedenalaiset rakenteet jäävät katseilta piiloon. Nykymenetelmillä rakenteiden yllättävät yksityiskohdat paljastuvat muillekin kuin sukeltajille.

Helsingin Satama Oy:llä on kantakaupungin alueella noin 5,6 kilometriä erilaisia laiturirakenteita. Rakentamisen tavat ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa, mutta menneiden aikakausien trendit näkyvät laitureissa yhä edelleen.

– Kun laiturirakennetta korjataan, vanhat rakenteet jäävät toisinaan taustalle ja uusi pystytetään niiden eteen tai päälle, Helsingin Sataman suunnitteluinsinööri Tero Sievänen sanoo.

Vanhimmat laiturit on rakennettu hiekalla ja kivillä täytettyjen puuarkkujen varaan. Esimerkiksi Eteläsataman vanhimmilla laiturinosilla hirsiarkkuja on yhä tukirakenteena. Useimmat näistä ovat jo jääneet taustarakenteiksi satamakenttien alle, mutta osa puuarkuista on yhä laiturilinjassa käytössä olevana laiturirakenteena.

– Vesi suojaa puuta lahoamiselta, joten vanhatkin puurakenteet kestävät aikaa, Sievänen sanoo.

Puuta on käytetty menneinä vuosikymmeninä puuarkkujen lisäksi myös pohjaan tukeutuvassa paalutuksessa. Helsingin rannikolla maa-aines on useimmiten savea, joten kestävä laiturirakenne edellyttää joko kallioperään ulottuvaa paalutusta tai pohjan puhtaaksi ruoppaamista pehmeistä maalajeista. Ruoppauksen jälkeen pohjalle lisätään louhetta ja sen päälle rakennetaan varsinainen laiturin tukirakenne.

Osa laitureistamme on paalujen varassa.
Osa laitureistamme on paalujen varassa.

– Nykyään puuarkut on korvattu useimmiten betonista tehdyillä kulmatukimuureilla. Myös paalutuksessa teräsbetoni on korvannut puun, Sievänen kertoo.

Katajanokan oma Atlantis

Puuarkkujen, eri materiaaleista valmistettujen paalujen ja betonisten kulmatukimuurien lisäksi satamasta löytyy myös kiehtova poikkeus. Katajanokalla veden alla piilee holvirakenne, joka tuo mieleen myyttisen Atlantiksen. Mallinnuskuvista paljastuva rakenne yllättää.

– Eihän sitä kukaan muu edes näe kuin sukeltajat korkeintaan, Sievänen naurahtaa.

Katajanokan  katakombit.
Katajanokan katakombit.

Noin sadan metrin pituista katakombimaista rakennetta voisi kuvitella Helsingin vanhimmaksi laiturirakenteeksi, mutta se on rakennettu vasta sotien jälkeen. Laiturialue on valmistunut vuonna 1955, liki kaksikymmentä vuotta Eteläsataman puuarkkujen varaan rakennetun laiturin jälkeen. 

Tarkkaa tietoa koristeellisen rakennustavan valinnasta ei satamassa ole.

– On mahdollista, että paalutusta ei ole voitu jostain syystä tehdä, Sievänen pohtii.

Löytöjä merenpohjasta

Teknologia on helpottanut vedenalaisten rakenteiden tutkimista. Alkujaan laiturialueiden syvyyttä on tutkittu luotilangoin, linjaluotauksella ja sukeltamalla. Sukeltamalla on saatu tarkempaa tietoa myös laiturirakenteiden kunnosta, mutta sukeltamalla tehdyt tutkimukset vievät paljon aikaa.

Monitiekeilauksen avulla voidaan nopeasti saada tietoja esimerkiksi laiturialtaaseen kertyvistä maamassoista ja rakenteiden kunnosta. Jo parinkymmenen vuoden ajan on ollut käytössä erilaisia kuvantamismahdollisuuksia.

– Aiemmin käytössä oli vain pohjatopografian luotausta, mutta kehitystä on tullut koko ajan. Noin 5–10 vuoden ajan on voitu käyttää myös kallistettuja monikeilaimia ja laserkeilausta, joka mahdollistaa sekä vedenalaisten että maanpäällisten rakenteiden samanaikaisen tarkastelun. 

Syvyyttä on reippaasti.
Syvyyttä on reippaasti.

Vaikka tekniikka kehittyy ja kuvien tarkkuudet paranevat koko ajan, sukeltajia tarvitaan yhä edelleen. 

– Kuvista ei näe, ovatko paalut ruosteessa tai kuinka paksu teräskerros paalun pinnassa vielä on. Sukeltajat voivat tarkastaa nämä ja tehdä samalla mahdollisesti myös tarvittavat korjaukset.

Keilaustutkimuksista paljastuu joskus myös yllätyksiä:

– Autonrenkaita merenpohjasta löytyy vuosittain, kun niitä käytetään myös laiturien reunarakenteissa törmäyssuojina. Kerran pohjasta on löytynyt myös kokonainen auto, Sievänen naurahtaa.

laituri
Uudemmat laiturit ovat jykevästi pystyssä.