Ville Haapasaari
– Suomen logistinen saavutettavuus pitäisi varmistaa perusväylänpidon riittävällä rahoituksella, Helsingin Sataman toimitusjohtaja Ville Haapasaari sanoo.

Maaväylillä iso merkitys meriliikenteelle

Teksti: Juha Peltonen
Kuva: Sanna Liimatainen

Suomen riippuvuus meriliikenteestä on kasvanut. Siksi myös raide- ja tieinfran ylläpito on entistä tärkeämpää.

Suomen logistinen saavutettavuus on heikentynyt sekä lentoliikenteen että maayhteyksien osalta. Venäjän yli ei enää lennetä, ja lähes koko itäraja on mennyt kiinni.

– Nyt, jos koskaan, täytyy varmistaa niin tavara- kuin matkustajaliikenteen yhteydet maailmaan. Niihin täytyy myös valtiovallan toimin satsata, Ville Haapasaari haluaa.


Saavutettavuudesta puhuttaessa kyse ei ole vain lentoreitin tai merimatkan osuudesta, vaan koko toimitusketjusta

Helsingin Sataman toimitusjohtaja muistuttaa, että saavutettavuudesta puhuttaessa kyse ei ole vain lentoreitin tai merimatkan osuudesta, vaan koko toimitusketjusta.

– Jos miettii vaikka meille tärkeää metsäteollisuutta, niin kuljetusketju alkaa metsäautotien päästä, kun metsää korjataan, hän sanoo.

Haapasaaren mukaan on selvää, että alkavalla hallituskaudella Suomessa joudutaan julkisen sektorin säästöihin. Niiden pitäisi kuitenkin olla järkeviä.

– Liikenneyhteydet eivät ole niitä, joista tässä kohtaa kannattaa säästää.

Perusväylänpito on tärkeää

Haapasaaren mukaan satamien ja meriliikenteen kannalta on iso merkitys sillä, mitä tapahtuu maapuolen väylille Suomen sisällä.

– Ennen kaikkea perusväylänpito, ja että siihen on riittävät määrärahat, on edelleen keskeinen tekijä, Haapasaari luonnehtii.

Kansliapäälliköiden pohjapapereissa hallitusneuvotteluihin liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) haluaisi korottaa perusväylänpidon rahoitusta ja sitoa sen jatkossa johonkin indeksiin. Valtiovarainministeriö taas näkee perusväylänpidon leikkauskohteena.

– Liikennesektorin äänen pitäisi olla nyt riittävän voimakas ja kuuluva, jotta sitoudutaan siihen, mikä on alun perinkin väylärahoituksen tarpeeksi määritelty.

Haapasaari viittaa valtakunnalliseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan (LJS), joka on 12-vuotinen ohjelma. Sen tavoitteena on olla laaja parlamentaarinen hyväksyntä liikennejärjestelmään tarvittaviin satsauksiin, joihin ollaan sitoutuneita yli hallituskausien. Budjettirahoitteisessa väylänpidossa on aina vääntöä resurssien alueellisesta jakautumisesta, mutta liikennehankkeista on leikattu LJS-kaudellakin.

– Kun tulee budjettiriihi ja pitää jostakin nipistää, käytännössä leikkaus tehdään, sanoopa pitkän tähtäyksen ohjelma mitä tahansa, Haapasaari harmittelee. 

Teiden korjausvelkaa ei ole päästy vähentämään.

Väylänpidon rahoitus ei yleensä toteudu edes sillä tasolla, mikä on budjetoitu.

– Vuosikaudet iso tekijä on nimenomaan teiden kunnossapito. Tiedämme, mikä teiden korjausvelka Suomessa on. Sitä ei ole päästy vähentämään, vaan infra rappeutuu.

Haapasaaren mielestä on hyvä, että Suomella on LJS:n kaltainen pitkän aikavälin suunnitelma, mutta sen toteuttamiseen pitäisi olla sitoutunut.

– Se ei saisi riippua siitä, millainen hallitus meillä istuu.

Tähän asti liikennehankkeita on ollut helppo yliviivata erilaisissa säästötalkoissa. Tämän kevään vaalikeskusteluissakaan liikenneasiat eivät nousseet keskusteluun, ehkä isoja raidehankkeita lukuun ottamatta.

– Raidepuolella kaikkein keskeisin asia olisi pitää kunnossa vähintäänkin olemassa oleva infra, Haapasaari määrittelee.

Pohjoiskalotin ratayhteydet ovat hänen mielestään varautumismielessä hyviä huoltovarmuutta täydentäviä yhteyksiä, mutta satamien kautta kulkevaa volyymia niillä ei saada kuljetettua koskaan.

Vihreästä siirtymästä kaikkien asia

Käydyistä eduskuntavaaleista voi Haapasaaren mukaan vetää johtopäätöksen, että vihreästä siirtymästä ja siihen liittyvästä tarpeesta vähentää päästöjä on tullut osa lähes kaikkien ohjelmaa.

– Siinä ei varmaan tule isoa muutosta tapahtumaan. Se on hyvä asia, hän sanoo.

Vihreää siirtymää pitäisi Haapasaaren mielestä edistää myös kansallisilla ohjelmilla, eikä olla vain EU-rahoituksen varassa.

Satamia koskevat väylämaksut ovat todennäköisesti kädenväännön kohteena jatkossakin. Väylämaksut puolitettiin rikkidirektiivin nostaessa Itämeren liikenteen kustannuksia. Valtio perii väylämäksut, sillä se myös omistaa väylät. Maksujen puolituksen hintalappu on noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. LVM näkee väylämaksujärjestelmässä uudistamistarpeita. Valtiovarainministeriön mielestä taas maksujen puolittaminen pitäisi lopettaa. Haapasaari on LVM:n linjoilla.

– Väylämaksujärjestelmä pitäisi arvioida uudestaan, ja se pitäisi tehdä huolella. Arvioinnin ajan maksujen puolittamista pitäisi jatkaa.

Haapasaaren mukaan väylämaksujärjestelmän valuvika on, ettei se ota huomioon väylien erilaisuutta. Väylät ovat eri pituisia, ja esimerkiksi Helsingissä käyvät kesäristeilijät maksavat väylämaksun muodossa kustannuksia jäänmurrosta, jota risteilykaudella ei tarvita.