Itämeri on maailman suurimpia murtovesialtaita. Kun ravinteita ja haitallisia aineita päätyy mereen liikaa, vaikutukset näkyvät sinilevänä, sameutena ja rantojen umpeenkasvuna. John Nurmisen säätiö tekee tärkeää työtä ainutlaatuisen merialueen pelastamiseksi.

Itämeri on Suomen ainoa meri ja samalla poikkeus maailmankartalla. Sen ekologinen erikoisuus syntyy murtovedestä eli suolaisen ja makean veden sekoituksesta, joka pakottaa lajit elämään äärirajoilla.

Itämeren pelastamiseen keskittyvän John Nurmisen säätiön ohjelmapäällikkö Eeva Tähtikarhu kertoo, että lähellä Tanskan salmia viihtyvät suolapitoisempaan veteen sopeutuneet lajit, kun taas lähempänä Suomen rantoja pärjäävät makean veden lajit.

– Itämeressä on ainutlaatuinen yhdistelmä eri lajeja, mikä jo lähtökohtaisesti tekee siitä hyvin herkän muutoksille, hän toteaa.

Haavoittuvuus näkyy erityisesti tiettyjen uhkien korostumisena. Rehevöityminen ja haitalliset aineet ovat Itämeren suurimpia ongelmia.

Tähtikarhun mukaan myös ilmastonmuutos vaikuttaa kokonaisuuteen: veden lämpötila nousee, jääpeitteiset talvet vähenevät ja lisääntynyt sadanta aiheuttaa kasvavaa ravinnekuormitusta maalta mereen. Ravinteet ovat elintärkeitä kasveille, ja siksi niitä käytetään pelloilla. Jos ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, päätyy mereen enemmän kuin ekosysteemi pystyy hyödyntämään, se johtaa rehevöitymiseen.

– Jokien mukana mereen huuhtoutuvat ravinteet kiihdyttävät myös sinilevien kasvua ja aiheuttavat veden sameutumista, rantojen umpeenkasvua ja ruovikoitumista. Myös kalasaaliit vähenevät, Tähtikarhu luettelee.

Ratkaisuissa viivyttely lisää meren kuormaa

Vaikka Itämeren suurin kuormitus tulee ruoantuotannosta, myös meriliikenne aiheuttaa haittaa. Meriliikenteen ympäristösäätely nojaa Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n työhön, mutta eteneminen on hidasta.

– Sääntely laahaa jäljessä verrattuna maalla tapahtuvan toiminnan lainsäädäntöön. Merellä saatetaan sallia asioita, mitä maissa ei enää hyväksyttäisi, Tähtikarhu kertoo.

Tähtikarhun mukaan juuri tässä piilee yksi Itämeren ympäristötyön sokeista pisteistä. Puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja vihreästä siirtymästä, ja samaan aikaan mereen päätyvien haitallisten aineiden määrä jää varjoon.

”Itämeressä on ainutlaatuinen yhdistelmä eri lajeja.”

John Nurmisen säätiössä pyritään meriliikenteen osalta pienentämään mereen päätyvien rehevöittävien ja haitallisten lastijäämien määrää. Nykykäytännön mukaan laiva voi ruuman tai tankin maissa tyhjennettyään pestä sen merellä, jolloin jäämät päätyvät pesuvesien mukana mereen.

– Jos lastina on ollut lannoitteita, mereen päätyy rehevöittäviä ravinteita. Kemikaalilastin riskinä on ihmistenkin terveydelle vaarallisten aineiden päätyminen mereen, Tähtikarhu huomauttaa.

Sataman tuki tärkeä toiminnalle

John Nurmisen säätiö toimii lahjoitusvaroin ja on täysin riippuvainen yksityisten ja yritysten tuesta. Sääntelyn hitaat muutokset tekevät kumppanuuksista erityisen tärkeitä. Helsingin Satama on yksi säätiön päätukijoista, ja sen tuki mahdollistaa pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen työn Itämeren suojelemiseksi.

– Sataman tuki vaikuttaa koko säätiön toimintaan. Meidän tavoitteenamme on varmistaa elinvoimainen meriekosysteemi, mikä tarkoittaa käytännössä myös meriluonnon ennallistamista, Tähtikarhu painottaa.

John Nurmisen säätiöllä on useita konkreettisia ympäristöhankkeita, joilla vähennetään Itämereen kohdistuvaa ravinnekuormitusta, päästöjä ja ympäristöriskejä.

Tähtikarhun mukaan esimerkiksi kemikaalipäästöjä on jo onnistuttu vähentämään hankkeiden kautta. Yhdessä hankkeessa tankkien pesuun käytettävien kemikaalien päästöjä onnistuttiin vähentämään yhteistyössä maahantuojayritysten kanssa: Kahdeksasta tunnistetusta yrityksestä seitsemän lupautui vapaaehtoisiin päästövähennyksiin.

– Perusidea on se, että kun yritykset toimivat omatoimisesti tiukemmin kuin lainsäädäntö edellyttää, päästöjä voidaan vähentää nopeammin kuin kansainvälinen sääntely ehtii muuttua, Tähtikarhu sanoo.

Yritysten ympäristötyötä ohjaavat usein ilmastopäästöt ja vastuullisuusraportoinnin kriteerit, jolloin mereen päätyvät päästöt jäävät helposti toissijaisiksi, jopa siksi, etteivät ne ole vielä laittomia. Siksi säätiö ajaa näkökulmamuutosta: kaikki laillinen ei ole kestävää.

Itämeren suojelussa kansainvälinen yhteistyö on tärkeässä roolissa. Tähtikarhu viittaa Itämeren suojelukomissio HELCOMiin, jossa Itämeren rantavaltiot jakavat vastuuta ja tietoa toimistaan. Venäjä on toistaiseksi toiminnan ulkopuolella. Suunnitteilla on koko Itämeren kattava projekti yritysten päästöjen vähentämiseksi:

– Kaikki Itämeren EU-maat ovat vastanneet lähtevänsä mukaan, Tähtikarhu sanoo ilahtuneesti.

Entä mitä yksittäinen ihminen voi tehdä? Kansalaisia huolettaa usein eniten roskaantuminen, mutta säätiö muistuttaa, että rehevöityminen on sitäkin vakavampi ongelma – ja siihenkin voi vaikuttaa esimerkiksi ruokavaliovalinnoilla. Eläintuotanto kuormittaa ruoantuotannosta eniten, joten Tähtikarhu suosittelee eläinperäisten tuotteiden korvaamista kasvipohjaisilla.

– Myös kemikaalien käyttöä arjessa voi tarkastella ja vähentää turhaa kemikaalikuormaa vaihtamalla ympäristömerkittyihin tuotteisiin. Se pienentää vesistöihin päätyvien haitallisten aineiden riskiä, Tähtikarhu neuvoo.

Tutkijoiden mukaan Itämeri on vielä pelastettavissa, mutta kiire on. Kuormitus on yhä liian suuri, ja ilmastonmuutoksen myötä peltovalumat voivat kasvaa. Keinot ovat olemassa, mutta Tähtikarhun mukaan ne vaativat politiikan ja rahoituksen suuntaamista tehokkaaseen päästöjen vähentämiseen sekä sitä, että yritykset käyttävät valtaansa tehdä enemmän kuin laki minimissään vaatii.