Luotsi tuo aluksen turvallisesti satamaan

Teksti: Kari Martiala
Kuva: Jarmo Vehkakoski, Jukka Ketonen ja Finnpilot

Harmajan luotsi- ja majakkasaarella Suomenlinnan edustalla toimivan Helsingin luotsiaseman luotsit tuovat pääkaupunkiseudulle saapuvat alukset turvallisesti satamaan.

Suomen luotsilaitoksen perustamis­asiakirjana pidetään Kaarle XI:n vuonna 1696 antamaa luotsilaitosasetusta. Se yhdisti eteläisen Suomen muun Ruotsin valtakunnan luotsi­laitosorganisaatioon. Tuosta asia­kirjasta on tänä vuonna jo 328 vuotta. Toki Ruotsi-Suomen valtakunnassa on luotsattu jo keskiajalta lähtien, ja luotsitoimintaan liittyviä säädöksiä on aina 1200-luvulta saakka.

– Luotsauksen ajatus ja idea ovat edelleen täysin samat. Meidän prosessimme, se että ajetaan veneellä laivan kylkeen ja kiivetään luotsirappusia pitkin laivaan, se ei ole muuttunut mihinkään 300 vuodessa, Helsingin luotsiaseman luotsivanhin, merikapteeni Mika Mäkinen sanoo.

– Vaikka prosessi on yhä sama, moni muu asia on muuttunut. Luotsiveneet ja laivat ovat kehittyneet, kuten turvallisuusvarusteet, vaatteet ja pelastusliivit. Meillä on esimerkiksi nykyisin kypärä päässä, kun menemme laivaan, hän kertoo.

Laivat ovat hyvin erilaisia kuin silloin, kun Mäkinen aloitti Harmajalla parikymmentä vuotta sitten.

– Helsinki on siinä mielessä kiva alue työskennellä, että meidän alueeseemme kuuluu lännessä Porkkalan alue ja meillä on kirjat myös Sköldvikin öljysatamaan. Aluskirjo on valtava ja laivaväen mentaliteetti ja ammattitaito komentosillalla ovat hyvin vaihtelevia.

Kuvassa luotsivanhin Timo Markkanen, keskellä FSRU Exemplarin kroatialainen päällikkö Mario Vukosav ja luotsi­vanhin Mika Mäkinen. Kuva otettu aamulla Exemplarin luotsauksen jälkeen.

Satamamanööverit luotsin työssä parasta

Kapteenina työskennellessään Mäkiselle työn parasta antia oli laivan ajaminen laituriin ja sieltä takaisin merelle, eli satamamanööverit.

– Niinpä minulle olikin yllätys, miten usein kapteenit haluavat jättää laituriin ohjaamisen luotsille. Se on toki meille rutiinia, mutta tuntuu siltä, että luotsien ajaminen laituriin on vuosi vuodelta yhä vain lisääntynyt, Mäkinen miettii.

Viime vuosina talvet ovat olleet lauhkeita, joten merellä ei ole ollut juurikaan jäätä.

– Viime talvena jäätä oli enemmän, joten se toi meille luotseille muistutuksen, miten jäissä tulee toimia ja miten laiva ajetaan laiturin kupeeseen, kun laivan ja laiturin välissä on jäätä.

Talvella 1966 Helsingin edustalla meri oli niin paksussa jäässä, että luotsikutterit eivät pystyneet liikkumaan.

Vuosaareen saapuvat laivat ovat entistä isompia, eikä laivan ja laiturin väliin saisi jäädä jäätä, jotta nosturit ylettyvät ulompiinkin kontteihin. Se on oma taiteenlajinsa.

Hinaajia tarvitaan nykyisin yhä useammin, sillä Helsinkiin saapuvien alusten koko on kasvanut koko ajan ja niissä on aikaisempaa enemmän tuulipinta-alaa. Mäkisen mukaan onkin luontevaa, että luotsit ohjeistavat myös hinaajien käytön.

Kustaanmiekan salmi hankalin paikka

Helsingissä työskentelevät luotsit ovat Mäkisen mukaan hyvässä asemassa, sillä satamaan saapuvien risteilyalusten komentosillalla on käytössä merialan uusinta tekniikkaa.

– Niiden avulla me pysymme aallonharjalla koko ajan ja tiedämme, mitä uusia laitteita laivoihin tulee. Tekniikan oppiminen on tullut meille luonnostaan. Meille toki järjestetään myös koulutusta, kuten silloin kun Azipod-potkurijärjestelmät (joissa sähkömoottori pyörittää potkuria) tulivat risteilylaivoihin.

Eteläsatamaan saapuessa laivat kohtaavat koko Helsingin alueen hankalimman paikan, Kustaanmiekan salmen. Mäkisen mukaan vielä kymmenen vuotta sitten Helsinkiin saapuvista risteilyaluksista 70 prosenttia tuli Kustaanmiekasta Eteläsatamaan ja 30 prosenttia Länsisatamaan. Nyt osuudet ovat kääntyneet ja valtaosa risteilylaivoista ajaa Länsisatamaan. Uusille luotseille ei enää kerry sellaista rutiinia Kustaanmiekasta, kuin vanhemmille luotseille.

– Tämä kesä on siinä mielessä kiitollinen, että puolet kesän risteilyaluksista tulee Eteläsatamaan, pääsemme taas ajamaan Kustaanmiekasta.

Merikapteenin pätevyys oltava

Luotsin tehtävään valittavan minimivaatimus on merikapteenin pätevyys. Valtaosa Helsingin alueen luotseista on seilannut aikaisemmin kapteenina, mutta se ei ole välttämätön edellytys.

– Olen itse aika klassinen esimerkki. Olin ollut laivalla päällikkönä viitisen vuotta ja sitten kun poika syntyi, seilasin vielä vuoden verran. Kun tytär sitten ilmoitti tulostaan, ryhdyin jo miettimään, että voisin tehdä jotakin muutakin kuin seilata merellä. Kysyin tutulta luotsilta miltä tämä työ tuntuu. Hän sai minut vakuuttumaan, että luotsiksi siirtyminen on oikea ratkaisu.

Kelluva LNG-terminaalilaiva FSRU Exemplar kiinnittyi kahden Finnpilotin luotsien luotsaamana 28.12. Inkoon syväsatamaan.

Aikaisemmin luotsien eläkeikä oli 55 vuotta ja silloin rekrytoitiin jatkuvasti uusia luotseja. Nykyisin luotsit pääsevät eläkkeelle noin 10 vuotta myöhemmin. – Viime aikoina emme ole rekrytoineet uusia luotseja, mutta tulevina vuosina henkilöstön eläköityessä olemme jälleen tilanteessa, jossa rekrytoinnit tulevat ajankohtaisiksi.

Luotsauslaki uudistui viime vuonna

Luotsien työtä ohjaava uusi luotsauslaki astui voimaan 1.9.2023 ja se on vaatinut luotseilta uusien asioiden sisäistämistä. Lain tarkoituksena on merenkulun turvallisuuden ja väylänavigointiosaamisen edistäminen sekä alusliikenteestä ympäristölle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Uusi luotsauslaki toi merkittäviä muutoksia luotsinkäyttövelvollisuuteen, henkilölupakirjoihin ja niiden myöntämisen edellytyksiin.

– Uusi luotsauslaki on vaikuttanut luotsien työhön todella paljon. Nykyisin on määritelty luotsipaikkojen ohella myös luotsinkäyttölinjat. Jokaisen sataman edustalle on vedetty linja, missä kohdassa tietyn kokoisella laivalla luotsi pitää viimeistään olla kyydissä. Ja missä kohtaa luotsi aikaisintaan poistuu laivasta sen lähtiessä Helsingistä. Tämä on ollut iso muutos, mutta nyt se jo rutiinia, Mäkinen kuvailee.

Lähde: Miehet merellä, hetkiä luotsauksen historiasta (John Nurmisen Säätiö).