Euroopan vilkkain laturi
Meriliikenne sähköistyy vauhdilla, jota harva osasi ennustaa vielä vuosikymmen sitten. Tiukentuva EU-regulaatio ja päästökauppa ohjaavat varustamoita tekemään päätöksiä, jotka näkyvät suoraan meidän laitureissamme. Kun katsoo Länsisataman laituriin saapuvia laivoja, mieleen tulevat ensimmäisenä matkustajavirrat ja Tallinnasta saapuva rahti. Taustalla on kuitenkin käynnissä valtava energiamurros, joka muuttaa parhaillaan koko merenkulkua.
Helsingin ja Tallinnan välinen reitti on sähköistyvälle liikenteelle optimaalinen. Suuret volyymit ja tiheät vuorovälit tekevät siitä täydellisen käytävän sähkö- ja hybridialuksille. Tästä kertoo myös se, että reitillä on käynnistetty Vihreä Käytävä -hanke, joka on satamien, kaupunkien ja varustamojen yhteinen ponnistus mahdollisimman puhtaiden ja ympäristöystävällisten laivamatkojen eteen.
Jotta Helsinki säilyy Euroopan vilkkaimpana kansainvälisenä matkustajasatamana ja houkuttelevana rahtiväylänä, meidän on pystyttävä tarjoamaan laivoille se, mitä ne tulevaisuudessa eniten janoavat: puhdasta sähköä. Emme halua rakentaa tulevaisuuden satamaa, jossa on menneisyyden sähköjärjestelmä.
Käytännössä tämä tarkoittaa massiivista urakkaa. Suunnittelemme parhaillaan järeän sähkökaapelin vetämistä Salmisaaresta Länsisatamaan ja sieltä merikaapelia Hernesaareen risteilyaluksille. Kyseessä ei ole mikään mökkiviikonlopun tee-se-itse-projekti, sillä varaudumme jopa 100 megawatin piikkitehoon.
Havainnollistettuna tämä piikkiteho vastaa kokonaisen keskisuuren suomalaisen kaupungin, kuten Kuopion, sähkönkulutusta kylmänä talvipäivänä. Rakennamme siis satamaan oman, erillisen sähkön valtaväylän, jotta naapuruston pistorasioissa jännite pysyy tasaisena, vaikka rannassa ladattaisiin hetkellisesti kokonaista kaupunkia.
Miten meriliikenteen sähköistyminen sitten tarkoittaa käytännössä Jätkäsaaren asukkaalle? Ennen kaikkea se tarkoittaa naapurustorauhaa ja puhtaampaa kaupunki-ilmaa. Kun laiva kytkeytyy maasähköön, sen omat apukoneet sammuvat. Silloin hiljenee se matalataajuinen humina, joka on perinteisesti kuulunut satama-alueen äänimaisemaan. Samalla korsteenien viimeisetkin savukiehkurat katoavat, kun jatkuvasti kallistuvaa dieseliä ei tarvitse polttaa sähkön tuottamiseksi laiturissa ollessa. Myös merenelävät kiittävät, kun vedenalainen melu vähenee.
Satama muuttuu logistiikkasolmusta energiakeskukseksi. Arvioimme, että sähkön kysyntä satamassa kolminkertaistuu vuoteen 2030 mennessä ja peräti viisitoistakertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Tämä ei johdu vain laivoista, vaan myös sataman työkoneiden, bussien ja raskaiden rekkojen sähköistymisestä. Meille Helsingin Satamassa tämä on tietoinen valinta. Haluamme olla edelläkävijöitä, jotka mahdollistavat varustamoille siirtymän pois fossiilisesta taloudesta. Samalla kannamme vastuumme siitä, että sataman toiminta ja tiivis kaupunkiasuminen sovitetaan yhteen entistä kestävämmin. Teemme työtä sen eteen, että tulevaisuuden satama on paitsi tehokas, myös hiljainen ja päästötön naapuri.
Kaj Takolander
matkustajaliiketoiminnan johtaja
Teksti on julkaistu alun perin Jätkäsaari-Ruoholahti-lehden numerossa 04/2026
