Historia
Kumpi oli ensin, Helsinki vai satama? Toista ei olisi ilman toista. Helsinki on satamaksi perustettu kaupunki. Helsinkiä ei ole turhaan kutsuttu Itämeren tyttäreksi. Kaupunki on perustamisestaan lähtien ollut tärkeä merenkulkukaupunki. Viiden vuosisadan aikana Helsingin satamien kautta on kulkenut ihmisten ja tavaroiden lisäksi myös aikakausien aatteet ja kulttuurit.
Tänä päivänä Helsingin satama on yksi Euroopan vilkkaimmista matkustajasatamista sekä Suomen johtava ulkomaanliikenteen yleissatama, joka palvelee koko maan elinkeinoelämää, hyvinvointia ja huoltovarmuutta.
Historiasivuston sisällöt: FT Samu Nyström ja FT Oona Ilmolahti
Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin nykyisen vanhankaupungin kohdalle vuonna 1550. Helsinkiä ei perustettu paikallisia tai kruunun hallintoa ajatellen vaan kaupunki perustettiin satamaksi Suomenlahden pohjoisrannalle.
1700-luvun alkupuoliskolla Helsingin satamaan saapui sekä tauteja että sotajoukkoja, kun kahden suurvaltasodan aikana elettiin lävitse isompi ja pienempi venäläismiehitys. Suurvaltasodilla oli kuitenkin myös hyvä puolensa. Aluemenetysten myötä Helsingin strateginen asema kasvoi, ja Viaporin merilinnoituksen rakentamistyöt muodostivat siitä elävän ja avautuvan kaksoiskaupungin, jonka satamien kautta levisi vähitellen koko maahan monia maailman ihmeitä kahvista keinutuoliin.
Helsingistä tuli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki vuonna 1812. Vallanvaihdon myötä valtakunnan tärkein vesitie olikin nyt Turku–Tukholma-linjan sijaan Helsinki–Pietari-meriyhteys. Uuteen pääkaupunkiin siirtyivät muun muassa maan hallinto, yliopisto, pankki ja virkamiehet. Varuskunta ja Viapori pysyivät, sotilaat vain vaihtuivat. Tämä kaikki tarkoitti satamalle kasvua ja entistä suurempia laivalastillisia kauppatavaraa – ja luonnollisesti myös rannikoilla säännöllisesti leijuvaa sodan uhkaa.
Tultaessa 1800-luvun viimeiselle puoliskolle teollistuminen ja rautatie tekivät Helsingistä teollisuuskaupungin. Sörnäisten uusi puunvientiin keskittynyt satama sai ratayhteyden Pasilaan heti 1860-luvulla, ja laajaa satamarataverkostoa alettiin rakentaa 1890-luvun alussa. Satamat kasvoivat ja vilkastuivat kaupungin mukana, ja kaupungissa nähtiin muun muassa ensimmäinen satamanosturi ja jäänmurtaja. Uudesta aikakaudesta kertoi myös, että Sörnäisiin perustettiin uusi öljysatama. Öljyn, koneistumisen, rakentamisen, laajenemisen ja louhimisen aika oli käsillä, ja savua ja höyryä nousi niin vetureiden, laivojen kuin tehtaidenkin piipuista.
Helsingin satamasta tuli vuosiksi 1914-1918 sotasatama. Vuosina 1914-1917 se oli Venäjän Itämeren laivaston päätukikohtia ja sitemmin yksi vallankumouksellisen ajan päänäyttämöitä. Sisällissodan vuonna 1918 Helsingin kohtalo ratkaistiin mereltä. Ensin sieltä tulivat saksalaiset ja myöhemmin viljalaivat.
Vaikka Helsinki maan pääkaupunkina onkin suuri keskuspaikka, niin sittenkin voitaneen sanoa, että varsinainen elinhermo on satama (HS 4.4.1937)
Maailmansotien välillä Helsingin satama muuttui itsenäisen Suomen portiksi maailmalle. Ajanjaksolla pieni satamakaupunki kasvoi solmukohdaksi, joka tarvitsi satamiaan yhä enemmän niin kaupunkilaisten oman kulutuksen tyydyttämiseen kuin koko valtakunnan tarpeiksi esimerkiksi öljyn osalta. Myös kaupungin rakentaminen imi tiiliä ja laastia. Satamaraideverkosto yhdisti lukuisia kasvavia satama-alueita kaupungin eri rannoilla: Eteläsataman ja Sörnäisten lisäksi laivoja lastattiin ja purettiin myös Länsisatamassa, Hietalahdessa ja Saukon hiilisatamassa. Eteläsatama säilytti asemansa kohtaamisten ja jäähyväisten paikkana, jossa toisensa kohtasivat saattajat, vastaanottokomiteat, niin kotimaan kuin kaukomaidenkin matkustajat sekä monet uteliaat kaupunkilaiset. Kaupungin satamien tuonnin ja viennin yhteismäärä sivuutti kahden miljoonan tonnin rajan vuonna 1937.
Vuosina 1938-39 Helsingin satamaa uudistettiin olympiasatamaksi, mutta maailmanhistorian myrskyjen seurauksena siitä tuli toistamiseen sotasatama vuosiksi 1939-1945. Jälleenrakennusajan jälkeen siitä tuli lopulta viimein myös olympiasatama vuonna 1952
Ajanjaksolla 1950-luvulta 1970-luvun taitteeseen tapahtui merenkulun siihenastisen historian suurin murros konttilaivojen vallatessa maailman meriä 1960-luvulta alkaen. Helsingin satamat astuivat ”konteineri-aikaan” verkkaisesti, mutta muutos oli vääjäämätön. Satama kehittyi ja koneellistui edelleen, ja satamaan saapui öljyn lisäksi myös muita motorisoituvan maailman tuotteita, kuten autoja ja traktoreita. Satamat pyörivät nyt vuoden ympäri, ja lisääntyvät risteilymatkailijat pääsivät ensi kertaa myös Tallinnaan sitten 1930-luvun. Ensimmäiset matkat tehtiin vielä höyrylaivoilla, mutta vähitellen autolauttoja ilmestyi myös Helsingin vesille.
Helsingin sataman toiminta mullistui 1900-luvun kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana niin matkustaja- kuin rahtiliikenteenkin osalta. Suuret autolautat saapuivat osaksi merellisen Helsingin maisemaa 1970-luvun aikana ja säännöllisen reittiliikenteen mukana vuosittaiset matkustajamäärät kasvoivat sadoista tuhansista miljooniin. Samaan aikaan rahtiliikenteen siirtyminen suuryksikköihin eli kontteihin muutti rahtisatamien toimintalogiikan ja näin satamat kasvoivat lopulta ulos kantakaupungista.
Uuden vuosituhannen alussa toteutettiin Helsingin sataman historian suurin uudistus, joka vaikutti ennen näkemättömän laajasti myös merellisen Helsingin kaupunkikuvaan: konttiliikenne siirrettiin vuonna 2008 huippumoderniin Vuosaaren satamaan. Näin Helsingin satamasta tuli yksi Euroopan moderneimmista rahtisatamista.
Samalla aina 1800-luvulta lähtien rahtisataman käytössä olleet kantakaupungin alueet vapautuivat muuhun käyttöön ja kaupunki saattoi kasvaa rannoille. Matkustajaliikenne jatkui kantakaupungissa ja kasvoi vuosituhannen ensimmäisinä vuosikymmeninä jälleen uusiin ennätyksiin.
Lupaavasti alkaneen vuosituhannen kasvun vuodet katkesivat ainakin hetkeksi 2020-luvun alussa, jolloin korona-pandemia ja Ukrainan sota heijastuivat myös Helsingin sataman toimintaan.
