Helsingin sataman muuttuessa 1812 pääkaupungin portiksi elettiin vielä vahvasti puisten purjelaivojen aikaa. Ne pitivät pintansa vielä pitkään, mutta jo reilu sata vuotta myöhemmin, 1920-luvun puolivälissä, purjelaivojen kerrottiin jo lähes täysin menettäneen merkityksensä. 

Ensimmäinen Helsingin satamaan saapunut höyrylaiva oli nähtävyys, jota kiirehdittiin katsomaan maakuntaa myöten. Satama oli mustanaan väkeä, kun höyryalus Ischora rantautui keväällä 1833 sisuksissaan itse keisarillinen majesteetti ja hänen puolisonsa. Sankan yleisön seuratessa astui ensin maihin keisari Nikolai I kirkonkellojen soidessa ja kanuunoiden jyskyessä. Paraatien, virallisten vierailujen ja kaupungin porvariston tapaamisen sekä seuraavana aamuna suoritetun joukkojen tervehtimisen jälkeen seilasivat niin keisaripari kuin ensimmäinen helsinkiläisten kohtaama höyryalus Ischorakin takaisin Pietariin. Tästä laivaliikenteelle historiallisesta päivästä muistuttaa osaltaan keisarinna Alexandran kunniaksi kauppatorille pystytetty Keisarinnan kivi.

Säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingissä alkoi vuonna 1837 riehakkaalla juhlinnalla. Höyryajan alkaminen liittyy vahvasti myös Kaivopuiston kylpylän avaamiseen, joka tapahtui seuraavana vuonna; nopeat meriyhteydet olivat kylpylän toiminnalle keskeinen etu. Ensimmäinen säännöllinen höyrylaivalinja kulki reittiä Turku – Helsinki – Tallinna – Pietari, ja sitä liikennöi turkulainen Englannista tilattu höyryalus Storfursten (Suuriruhtinas). 

Merkittävä osa kylpylävieraista saapui Helsinkiin Tallinnasta ja Pietarista. 1850-luvulla saatiin vakituinen yhteys Helsingin ja Lyypekin välille. Matka kesti 80 tuntia! Reittihöyryillä matkustettiin myös kotimaan kohteisiin kuten Porvooseen ja Viipuriin sekä keisarikunnan pääkaupunkiin Pietariin. Höyrylaivojen valtakausi käynnistyi voimalla:Vuonna 1847 Helsinkiin saapui vuoden aikana jo lähes 400 höyrylaivaa.

Pienessä kaupungissa jokainen satamaan tullut laiva oli tapaus, jota riennettiin suurin joukoin katsomaan. Alukset toivat ajoittain kaupunkiin myös keisarillisen perheen jäseniä, olihan Pietari lähellä, ja höyrylaivojen aikakausi mahdollisti nopean liikkumisen. Eräs kaupungin satamassa 1850-luvun puolivälin jälkeen usein nähty vieras oli Pietarissa 1851 vesille laskettu höyryfregatti Rurik, jolla keisarillisen perheen jäsenet pääsivät Helsinkiin vaikkapa illaksi teatteriin tai kesäiselle risteilyretkelle Suomenlahdelle. 

Höyrylaivoilla myös sotaväkeä oli ennennäkemättömän nopeaa kuljettaa Pietarista Helsinkiin. Tätä ”sukkelaa keinoa” ihailtiin Suomettaressa heinäkuussa 1863: maateitse matkaan olisi lehden mukaan kulunut jopa kolmekymmentä päivää, mutta höyrylaivassa se taittui vuorokaudessa.

Säännöllisemmän ja laajemman reittiliikenteen alkua merkitsi Suomen höyrylaivaosakeyhtiön (Finska Ångfartygs A/B) perustaminen vuonna 1883. Jos höyrylaivakauden alku liittyi Helsingin kylpyläkauteen, oli toinen vaihe vahvasti sidoksissa amerikansiirtolaisuuden huippuvuosiin. Höyrylaivaosakeyhtiön ensimmäinen alus Sirius liikennöi linjalla Helsinki – Turku – Hull. Yhtiön alusten keskeinen tehtävä oli kuljettaa Hullin kautta matkustajia suuriin Cunard Linen valtamerilaivoihin.

Höyrylaivojen myötä mahdollistui ensimmäisen kerran säännöllinen aikatauluihin sidottu laivaliikenne; siihen asti matkanteko oli aina ollut tuulista riippuvaista. Paisi ihmiset, myös tavarat liikkuivat entistä sukkelammin. 

Takaisin aikajanalle