Ei ole puutetta tilasta; kysymys vain siitä, miten nopeasti tai hitaasti ideat toteutetaan. Virallinen paperisota vaatii paljon aikaa … ja usein se vie huomattavasti pidemmän ajan kuin varsinainen rakentaminen. Jostakin satamalle tuiki tärkeästä varastorakennuksesta käydään vuosikausia käräjiä, kun on niin paljon erilaisia toiveita ja käsityksiä. Kun paperisota sitten loppu, rakennus nousee satamaan melkein kuin sieni sateella.
Helsingin Sanomat 23.5.1965

Meriliikenteen eläessä suurinta murroskauttaan yritti Helsingin kaupunki ja sen satamalaitos pysyä nopean muutoksen perässä. Vuonna 1962 kerrottiin, että liikennemäärien räjähdysmäisestä kasvusta huolimatta satamien laituripinta-ala oli kasvanut kahdessakymmenessäviidessä vuodessa vain 1 000 metriä – samassa ajassa ulkomaanliikenne oli kasvanut miljoonalla tonnilla. Tärkeimpinä laajennusmahdollisuuksina pidettiin Länsisatamaa ja Sörnäistä, jota oli alettu kehittää jo 1950-luvun puolivälissä. 

Sörnäisistä rakennettiin uuden ajan vientisatamaa, joka kaupungilta vielä puuttui. Lähisaariin laajentamisen ja maantäytön lisäksi tehokkuutta lisäsi Kumpulan satamaradan rakentaminen Sörnäisistä Pasilaan. Sataman kehittyessä moni maisema muuttui rajusti. Esimerkiksi Kruunuvuorenselän pyöreä Sompasaari, huvilasaari, retkikohde ja lastensiirtolan kesäparatiisi, katosi kartalta 1960-luvun taitteessa, kun se pirstottiin ja yhdistettiin täyttömään avulla Sörnäisten satamaan. Näin syntyi tavaraliikenteen keskus, joka kantoi nimessään entisen Sompasaaren muistoa. Myös muut pienet lähisaaret Nihti, Kana ja Hanasaari katosivat uuden sataman uumeniin. Sompasaaren satama toimi 2000-luvun alkuun saakka, jolloin sen toiminnot siirrettiin Jätkäsaareen.

Katajanokalle nousi uusia moderneja varastoja, joista satamalaitoksella oli jatkuva pula. Hiilisataman panssariverkkoaidalla ympäröityä vapaavarastoa kuvattiin jo syntyessään liian ahtaaksi, ja hiilisataman päähän täyttämällä muodostettu penger oli jo uhkaavan lähellä Lauttasaaren rantaa.  Helsingin Sanomien kirjoituksessa sataman kasvu kuvattiin jatkuvaksi ja vaivihkaa maisemaan hiipiväksi:

… jos menee katselemaan satama-alueen laajentumista Hernesaaren, nyttemmin pitkän niemen, kärkeen, huomaa yhtäkkiä, että Helsingin satama on jo melkein kiinni Pihlajasaaressa. Viime vuosina aluetta on täyttämällä laajennettu ja laajennettu ja uusia pistolaitureita syntyy kuin varkain. Ei olisi hämmästyttävää, jos eräänä päivänä – ehkäpä seuraavassa miespolvessa – keskusteltaisiin aivan vakavissaan itsensä Pihlajasaaren ottamisesta satama-alueeksi.

Helsingin kauppakamari otti 1960-luvun loppupuolella kantaa pääkaupungin satamatilanteeseen todeten, että se vaatii huomattavia investointeja pystyäkseen säilyttämään asemansa Suomen huomattavimpana tuontisatamana. Kontti- ja pakettikuljetusten yleistymisen vuoksi kauppakamari piti erityisen tärkeänä omaa konttisatamaa, johon ohjattaisiin myös lauttaliikenne.  Lauttaliikenteelle oli avautumassa uusia mahdollisuuksia. Samaa mieltä oli autolauttatoimikunta, jonka mukaan on lauttasatama olisi sijoitettava Sompasaareen, missä sitä oli jo väliaikaisesti kokeiltu. Eriävää mielipidettä edustavat arvelivat, että lauttaliikenne ei tulisi kasvamaan kovin suureksi, ja kehitys saattaisi muuttaa matkustajalaivat piankin toisentyyppisiksi. Sen sijaan konteineriliikenteen lisääntyminen maailman merillä näytti selvältä, ja siksi olisi panostettava konttisatamaan.  Kauppakamari otti kantaa myös moottoriajoneuvojen tuontiin, joka oli ollut vaikeuksissa varastoinnin puutteen vuoksi, ja Helsingin pelättiin ”1960-luvun alkupuolella tapahtuneen vitkastelun vuoksi” menettäneen mahdollisuutensa säilyttää asemaansa autojen tuontisatamana.

1960-luvun lopun keskustelu osoittaa, että autolautat, autoistuminen ja konttiliikenne olivat nopeasti tulleita uutuuksia, joiden mittakaavaa ei vielä hahmotettu, ja osittain jäätiin vielä odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Teollistuvan maailman tarpeet muokkasivat voimakkaasti niin satamia kuin Helsingin rantojakin, ja monin paikoin maisema muuttui 1950-luvulta 1960-luvulle tultaessa täysin toisenlaiseksi.

Takaisin aikajanalle