Höyrylaivojen aikakausi tarkoitti myös liikkumisen nopeutumista ja helpottumista, mikä osaltaan mahdollisti suurten siirtolaisaaltojen liikkumiseen valtameren yli. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön laivat kuljettivat 1880-luvulta lähtien suomalaisia Hulliin, mistä he siirtyivät Cunard Linen valtamerialuksiin. Vaikka merkittävimmät ja ikonisimmat siirtolaissatamat olivat Vaasa ja Hanko, lähti Helsingistäkin aika ajoin siirtolaislaivoja. Helsinki oli kuitenkin ennen kaikkea jälleennäkemisten kaupunki, sillä 1900-luvulla Suomeen vierailulle saapuvat siirtolaiset saapuivat yleensä pääkaupungin rantaan.

Siirtolaislaivojen vastaanotto oli usein järjestetty juhlalliseksi. Kun Cunard Linen valtamerilaiva Lancastria lipui Kruunuvuoren selälle 11. syyskuuta 1929, oli sitä vastassa kaksi lentokonetta, jotka kaartelivat laivan ympärillä saatelleen sitä kohti Suomenlinnaa. Laivassa oli noin 670 amerikansuomalaista, ja matkustajien siirtäminen Balticilla ja Ebba Munckilla vei suuren matkustaja- ja tavaramäärän vuoksi kolme tuntia. Matkustajien rantautuessa liput liehuivat, soittokunta soitti ja eläköön-huutoja kaikui. Vastaanottajia oli jopa tuhansia.

Myös risteily- ja huvimatkailu alkoi 1920- ja 30-luvuilla olla mahdollista yhä useammalle, vaikka se edelleen olikin eliitin huvia.  Vuonna 1937 valmistui Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön laivat kuljettivat uusi matkustajalaiva Aallotar, jota ylistettiin Itämeren kuningattareksi. Siinä oli yksi kansi enemmän kuin Ilmattaressa ja Wellamossa, kaikuluotauslaite, sähkölogi, oma yleisradioasema, radiopuhelin ja ylellinen sisustus – yksityiskohtina muun muassa saarnipeitteinen, lehtikullalla koristeltu tanssisalonki ja kaukaasialaisella pähkinäpuulla verhoiltu tupakkasalonki.  ”Kyllä täytyy olla hienoa s/s Aallottarella. Se on todellinen paratiisi – mutta vain niille, joilla on paljon rahaa”, kirjoitettiin Merimies-lehdessä kesäkuussa 1937.  Näkymättömissä raatoi laivan henkilökunta, joka teki luksusmatkailun mahdolliseksi. Aallotar oli myöhemmin 1970-luvulla ensimmäinen ympäri vuoden Helsingin ja Tukholman väliä liikennöinyt alus.

Helsingistä maailmalle lähdettiin Eteläsatamaan 1885 valmistuneen tulli- ja matkustajapaviljongin kautta. Kaupungista risteiltiin muun muassa Tallinaan, Stettiniin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan sekä kotimaisiin rannikkokaupunkeihin. Reittilaivoilla Eteläsatamasta oli mahdollista matkustaa myös Gdanskiin, Lyypekkiin, Antwerpeniin, Kieliin ja Holtenauhun, ja rahtilaivan kyytiin hyppäävä pääsi vaikkapa Rotterdamiin, Roueniin, Lontooseen, Liverpooliin, Manchesteriin, Leithiin, Grangemouthiin, Marseillesiin ja jopa Etelä-Amerikkaan. Helsingin satama oli portti avaraan maailmaan.

Ariadne-laivaa varten valmistetut mainokset ja risteilyohjelmat kertovat merellisen turistimatkailun vaiheista. Vuonna 1915 Göteborgissa valmistunut ”loistolaiva”, Itämeren helmeksi kutsuttu Ariadne kulki Helsingistä Tallinnan kautta Saksan Stettiniin, josta oli lyhyt matka Berliiniin. Joka illalle oli matkustajille tarjolla ”soitannollinen illatsu”, ja orkesterin musiikista sai nauttia myös muina aikoina. Ravintola Rafinola oli esitteen mukaan kuuluisa hyvästä ruoastaan ja viinikellaristaan. Laivassa oli myös viihtyisä verantakahvila, ja ruoka-ajat ilmoitettiin gong-gongilla. Kotiin saattoi olla yhtydessä radiolennätttinen, myöhemmin myös puhelimen välityksellä.

Eteläsatama oli paikka, jossa suuret jäähyväis- ja vastaanottotilaisuudet pidettiin: siellä saattoi risteilymatkustajien ja siirtolaisten lisäksi nähdä esimerkiksi olympiaurheilijoita, rauhanneuvottelijoita ja laivastovierailuille saapuneita hurmaavia merimiehiä. Eteläsataman aseman tärkeimpänä kohtaamispaikkana vei vähitellen lentoliikenteen yleistyminen. Myös siirtolaisia kuljettaneiden valtamerilaivojen kausi päättyi viimeistään 1960-luvulla; viimeinen matkustajia kuljettanut reittivaltamerialus Queen Elisabeth lopetti vuonna 1968.

Takaisin aikajanalle