1700-luvun alku oli Helsingille karua aikaa. Ruttoepidemia surmasi puolet väestöstä, ja suurvaltasotien kylkiäisenä tulleet kaksi miehitysaikaa tyhjensivät kaupungin lopuistakin asukkaista. Katastrofien jälkeen käynnistyi uusi aikakausi: Viaporin rakentamisen käynnistyminen teki Helsingistä jälleen valtakunnallisesti merkittävän kaupungin.

Jälleenrakennuksen ja sotien välittömistä vaikutuksista toipumisen jälkeistä 1700-luvun puolivälin Helsinkiä leimasi pittoreski pikkukaupunkimaisuus. Rakennukset olivat lähes poikkeuksetta puisia ja matalia. Hyvin lähellä rantaa ja satamaa sijaitsevalla torilla kohosivat maallisen ja hengellisen vallan merkit: uusi Ulrika Eleonoran puukirkko, raatihuone sekä päävartio. 

Arkikielenä kaikui ruotsi, ja merimiehet toivat noin tuhannen asukkaan kaupunkiin asiakkaita monilukuisille ravintoloille, kojuille ja kapakoille ja elämää kaupungin kaduille. Myös satamakaupungin asukkaista moni sai elantonsa merenkulkuun tai mereen liittyvistä ammateista. Koko kaupunki eli merestä, mikä tuli hyvin konkreettisesti näkyviin markkinoiden vuosisataisessa traditiossa.

Keskeisin satama oli Katajanokalla. Kauppiaat varastoivat kuljetettavat tavarat ja elintarvikkeet Skeppsbron eli Laivasillan kupeessa oleviin varastoaittoihin. Satamassa liikkuneet laivat olivat pääosin kotimaisia eli ruotsalaisia. Helsingistä lähteneitä vientituotteita olivat puutavaran lisäksi esimerkiksi kala, humala, voi ja lähiseudun ruukkien tuottama kankirauta. 

Vironlahden Helsinki alkoi 1740-luvulta lähtien kuitenkin herätä eloon Sveaborgin eli Suomenlinnan merilinnoituksen rakentamisen myötä.  Sveaborg-Helsinki-kaksoiskaupungin synty merkitsi parintuhannen asukkaan pikkukaupungin kasvua eläväksi varuskunta- ja merenkulkukaupungiksi. 1800-luvun taitteessa kaksoiskaupungissa oli jo noin yhdeksäntuhatta asukasta. Se oli Ruotsin suurin sotilaskaupunki ja Helsingin kauppalaivasto koko valtakunnan neljänneksi suurin. Rakennustöiden ja monituhatpäisen linnoitusväen elävöittävä vaikutus tuntui suoraan myös sataman elämässä, joka monin tavoin oli kaupunkielämän keskus.

Katajanokan kupeessa sijaitsevan satamalaiturin, sataman varastoaittojen, 1760-luvulla valmistuneen kivisen tulli- ja pakkahuoneen sekä torin muodostama alue oli portti ja kohtaamispaikka, missä tavarat, niiden purkajat, lastaajat, tullaajat, myyjät ja ostajat kohtasivat.

Meritiet toivat Sveaborgin myötä Helsinkiin monenlaisia ennenäkemättömiä suuren maailman ihmeitä. Merenkulku vilkastui, ja merenkulkijoita ja työoloja valvomaan perustettiin Helsinkiin ikioma merimieshuone vuonna 1760. 

Ruotsinvallan aika päättyi Helsingissä keväällä 1808 merilinnoituksessa tapahtuneeseen dramaattiseen loppunäytökseen. Kaupunkilaiset seurasivat veneistä, laivoista ja rannoilta kun Viaporia piiritettiin ja pommitettiin ja kuinka se lopulta antautui venäläisille. Samana vuonna syttyi myös sotatoimiin liittymätön tulipalo, joka tuhosi noin neljäsosan kaupunkirakenteesta. Monin tavoin oltiin uuden kynnyksellä.