Samalla kun Euroopan taivaalle kertyi tummia pilviä, valmistauduttiin Helsingissä isännöimään kesän 1940 olympialaisia. Helsingin satamilla olisi tässä oma tärkeä roolinsa, sillä satamat toimisivat portteina kisakaupukiin. Kaupunkiin odotettiin peräti 100 000 – 125 00 vierailijaa, joista osa majoitettaisiin satamiin sijoitettaviin 21 isoon matkustaja-alukseen. Osana valmisteluja aloitettiin myös Olympialaiturin rakennustyöt. Vieraita vastaanottamaan varattiin 60 lipun liputuspaikat Katajannokan laiturille, Merisatamaan, Eteläsatamaan, Ruoholahteen ja Harmajalle. Lupaavat valmistelut katkesivat lopulta sodan kauhuihin.

Vuoden 1952 olympialaisiin valmistauduttiin kokonaan toisenlaisessa maailmassa. Takana oli toista kymmentä vuotta kestäneet raskaat poikkeusajat sotavuosineen, sotakorvauksineen ja jälleenrakennuksineen. Kaupunkia ryhdyttiin jälleen valmistelemaan isännöimään maailman kansojen vierailua. Kaupungin satamien ja etenkin Eteläsataman tehtävänä oli jälleen toimia porttina Helsinkiin. Suurin ponnistus oli uuden Meriaseman eli Olympiaterminaalin rakentaminen. Se vihittiin käyttöön juuri olympialaisten alla. Näin olympiavieraat saivat astua kaupunkiin modernin matkustajaterminaalin kautta.

Kesän aikana valmistui myös uusi moderni matkustajapaviljonki Suomenlinnan lautalle.

Olympialaisten aikaan Helsingin satamat pullistelivat elämää. Kisojen alla kaupunkiin saapui laiva kerrallaan eri maiden urheilijoita ja heidän kannattajiaan. Helsingin redeillä nähtiin monia suuria matkustajalaivoja. Sataman kautta kaupunkiin saapui myös Edinburhin herttua ja monia muita kuninkaallisia, osa omilla laivoillaan osa matkustajalaivojen mukana. Kaikesta huolimatta matkustajamäärät jäivät kuitenkin odotetusta.

Takaisin aikajanalle