Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli joulukuussa 1930 ”Herttoniemen tilan ja Turholmanselän rakentamiskysymystä” ja hyväksyi periaatteessa ehdotuksen uuden sataman rakentamisesta Turholmanselän varrelle. Samalla päätettiin rakentaa Viikki–Herttoniemi-rautatie.

Herttoniemi (Hertonäs, Herttonainen) oli ollut kaupungin intresseissä pitkään etenkin satamasuunnitelmien osana, ja Helsinki oli jo 1919 ostanut Herttoniemen tilayhtiön osake-enemmistön. Sörnäisten sataman toimiminen sekä puunvienti- että öljyntuontisatamana että kaasu- ja sähkölaitoksen tukikohtana oli tulenarka, ahdas ja epäkäytännöllinen yhdistelmä. Tilanne kärjistyi öljyn tuonnin jatkuvasti kasvaessa; Helsingin kautta kulki valtaosa koko maan tarvitsemasta öljystä. Niin puu- kuin öljyteollisuudenkaan edustajat eivät olisi halunnut lähteä Sörnäisistä, mutta lopulta 1930-luvun lopussa öljyntuonti keskitettiin Herttoniemeen.

Kaupunginvaltuuston keväällä 1930 tekemästä päätöksestä oli pitkä matka itse sataman toiminnan alkamiseen. Herttoniemeen piti rakentaa kaikki alusta alkaen. Rautatien lisäksi tarvittiin kulkuväylä moottoriajoneuvoille, teollisuus- ja asuntotontteja, katuja ja varastoja, laitureita, varastoja ja öljysäiliöitä. Alue piti myös kytkeä vesi-, kaasu- ja sähköverkko. Pitkän rakennuskauden aikana monet kaupunkilaiset kritisoivat hankkeen kalleutta ja epäilivät sen kannattavuutta. Yksi sen tärkeistä vaikutuksista oli hätäaputöiden järjestyminen pulakaudesta kärsivään kaupunkiin.  

Keväällä 1937 rakennustyöt olivat vielä kesken, laivaväylää vielä ruopattiin ja öljysäiliöitä rakennettiin. Rautatie kuitenkin oli valmis. Ensimmäiset öljylaivat saapuivat satamaan saman vuoden lopussa. Keväällä 1938 Herttoniemeen oli siirtynyt jo moni pienempi öljy-yhtiö, vaikka suurimmat toimijat vielä pysyivät sitkeästi lähempänä kaupunkia. 

Ilta-Sanomissa nimimerkki Mikko kertoili kaupunkilaisille uuden sataman toiminnoista. Heti satamalaiturilla siistit putket imivät laivasta öljyn ja muun nesteen vähän etäämpänä oleviin sisterneihin, ja muutamassa tunnissa tankki oli tyhjennetty. Kirjoittaja ylisti sataman siisteyttä ja puhtautta; siellä ei ollut mustaa ja nokista, vaan gasoliini- ja bensiinisäilöitä saattoi koristaa kaunis koivu, ja joka puolella aukenivat vehmaat kauniit maisemat. Lopuksi hän kehotti kaupunkilaisia itse tämän siisteyden kokemaan:

Kyllähän te joskus käytte Herttonaisten Topelius-museossa ja sen runollista historiallista puistoa katsomassa. Satama on siinä ihan vieressä. Pistäytykää katsomassa ja tunnustakaa käsi sydämellä, oletteko nähneet viehättävämpää satamaa, mihin suuntaan tahansa katsonettekin. Ilta-Sanomat 31.5.1938

Näin oli kartanoiden, huviloiden ja maalaismaisemien Hertonäs oli siirtynyt öljyaikaan. Öljysatama toimi siellä noin puoli vuosisataa, aina 1990-luvun taitteeseen saakka. Yleiskaavan muutos asuntojen rakentamiseksi alueelle hyväksyttiin maaliskuussa 1986. 

Takaisin aikajanalle