Helsingin satama haminamestarin valvontaan
Satama-Asetus Helsingin Kaupungille Hänen Keisarilliselta Majesteetiltansa
Armosta määrätty tästälähin seurattavaksi; annettu Helsingissä 54. p. huhtikuuta v. 1848.
§1
Kuin alus, jolla on vene’ muassa, tulee satamaan, pitää kipparin ankuroida vähinänsä kaksikymmentä syltä rannasta tai sillasta tai muuten niin, ettei siitä ole ahtaus ja vastus; olkoon myös velkapää muuttamaan paikkansa, jos Haminamestari sitä vaatii. Viimeistänsä seuravana päivänä tulon jälkeen pitää kipparin ilmoittaa itsensä Haminamestarille Haminakonttuorissa ja tiedä antaa: mitä laia kauppakalua eli tavara lasti on, ja, kuin alus kulkee ilman Tullikammarin passita, myös laivaväen ja laivalla olevien matkustajain terveydestä, josta ei millään tavalla saa salattaa, jos joku on saastutettu kuppataudilla tai muulla tartunnolla; ja olkoon kippari joka kohdassa velkapää katsomaan, ettei saastutettu pääse maalle, ennen kuin tämän kanssa on tehty, mitä tarvitaan. Jos muuten tapahtuu, vetäköön kippari sakkoa Kolme Ruplaa.
Näillä sanoilla alkoi vuonna 1848 annettu toinen, päivitetty satamajärjestys – ensimmäinen (1845) oli ollut voimassa vain kolme vuotta. Niin Helsingin, muiden suomalaisten merikaupunkien kuin saaristopitäjienkin väki sai kirkossa kuulla, että Helsingin satama ei ollut enää mikä tahansa rantautumispaikka, vaan sille oli keisari vahvistanut erityisen satamajärjestyksen (Ham-ordning), jota valvoi haminamestari (hamnmästare). Useana vuonna kirkkoväen piti muiden virallisten tiedostusten ohella kuunnella, kuinka pappi luki tuon pitkän ja perusteellisen ohjeen veneilevälle ja kauppaa tekevälle kansalle. Näin he tiesivät, miten toimia rantautuessaan pääkaupungiksi muuttuneen Helsingin uuteen Eteläsatamaan ilman uhkaa sakkorangaistuksesta.
Satamajärjestyksessä määriteltiin laajasti paitsi satamamestarin tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet, myös sataman käytön puitteet aina laivojen rantautumisesta ja tullauksesta, kapteenin vastuusta, siisteydestä, sakoista ja rangaistuksista riitatilanteiden oikeuskäytäntöihin asti. Satamajärjestystä oli präntätty niin veneilykansan ja helsinkiläisten pääkielellä ruotsiksi, kuin suomen ja venäjänkin kielellä.
Vielä 1800-luvun alussa satamien järjestyksestä oli pitänyt huolta maistraatti, tosin melko huonolla menestyksellä. Koska valvonta oli heikkoa, kaupunkilaiset käyttivät sataman liepeitä huolettomasti esimerkiksi käymäläjätteensä purkupaikkana. Eteläsatamassa myös kaupattiin luvattomasti muitakin tuotteita kuin elintarvikkeita. Ensimmäinen lyhytaikainen satamamestari palkattiin vuonna 1831, mutta tämän jälkeen kului kahdeksan vuotta ennen seuraavaa viranhaltijaa. 1840-luvun asetukset vahvistivat satamamestarin aseman, ja vuonna 1846 perustettiin erityinen rahatoimikamarin alainen satamakonttori.
Haminamestareiden tuli valvoa satama-asetuksen ja muiden määräysten ”vaarinottamisen ylitse”. Heidän piti myös tarkkailla laiturien kuntoa ja ilmoittaa maistraatille korjaustarpeista, olla tavattavissa Haminakonttorissa tiettyinä aikoina, valvoa taksojen noudattamista ja pitää silmällä työntekijöitään. Satamassa työskentelevien piti rehellisyydellä ja ahkeruudella täyttää virkavelvollisuutensa ”ketään loukkaamatta, … soveliaisuudella ja mukavaisuudella merenkulkijoita ja muita kohtaan, joihin he siinä puuttuivat.”
Satamamestarilla olikin koko ajan enemmän valvottavaa uuden pääkaupungin satamassa, joka alkuun päästyään kasvoin jatkuvasti. Ensin Helsingistä tuli pääkaupunki (1812), ja satama siirrettiin Pohjoisrannasta Eteläsatamaan seuraavana vuonna. Satamaan perustettiin erityinen tuulaakikonttori (1823–88) laivojen verottamisen helpottamiseksi: tuulaaki oli lisävero, joka kannettiin tullimaksun yhteydessä. Vuonna 1846 perustettiin satamakonttori, joka huolehti muista satamatuloista. Maksujen periminen selkeytyi satamataksan (1877) myötä, ja 1880-luvun lopulla uusi liikennekonttori (1888) otti maksut kokonaisvaltaisesti hallintaansa. Myös satama-alue kasvoi: Eteläsatama rakentui vaihe vaiheelta, Pohjoissatamaankin nousi laitureita, tuleva Länsisatama alkoi muotoutua Hietalahteen ja Sörnäisten satama toi lisätyötä ja lopulta myös toisen haminamestarin.
Pitkäaikaisia satamamestareita ja -johtajia olivat muun muassa
- 1921–34 toiminut Otto Jaatinen,
- 1935–53 satamaa luotsannut Kaarle Hoppu ja
- 1950- ja 60-luvut toiminut Kristian Eiro.