Missäs nyt Englannin ja Ranskan Itämereen laitettu sotalaivasto on?  Hyvähän sitä vesilintua on merellä tietää, missä se aina uiskentelee! Niin on näiden laivastojenkin laita. Sodallisiin asioihin eivät ne ole vielä puuttuneet. … Uusia laivoja ja tykkiveneitä on yhä vaan Ruotsin sivuitse nähty tänne tulevan.  (Suometar 1.6.1855)

Elokuussa 1855 Viaporia piiritettiin jälleen. Tällä kertaa piirittäjinä olivat englantilaiset ja ranskalaiset: Venäjän käymä Krimin sota (1853–56), suomalaisittain myös Oolannin sodaksi nimetty konflikti, toi engelsmannit ja ranskalaiset myös Helsingin rannoille. Sataman kannalta merkittävää oli Krimin sodan yhteydessä tapahtunut merisaarto ja vesitse tapahtuneen tuonnin pysähtyminen. Sotatila toi esille sataman elintärkeän merkityksen kaupungin elämänlankana: torit olivat tyhjiä, posti kulki maateitse Ruotsin kautta ja kaupunkilaiset olivat nälkäisiä. Krimin sodan aikainen merisaarto osoitti ensimmäistä kertaa sen, miten täydellisesti Helsinki oli riippuvainen merestä ja satamasta.

Sodan todellisuus hiipi kaupunkiin vähitellen. Syksyllä 1853 osa Venäjän sotalaivastosta oli purjehtinut Helsingin satamaan. Kesäkuussa 1854 Suometar kirjoitti Tammisaaren ja Hankoniemen “tappeluista” ja englantilaisten etenemisestä. Englantilaisten kerrottiin pitävän ”hirmuisilla tykkivarustuksilla” varustettua Viaporia Spaanian niemellä sijaitsevaan Gibraltariin verrattavana voittamattomana linnoituksena, joka tuottaisi englantilais-ranskalaiselle sotalaivastolle epäilemättömän tappion. Seuraavana kesänä tilanne oli kuitenkin muuttunut, kuten samaisen lehden kirjoitus elokuulta 1855 konkreettisesti osoittaa. Sotalaivat olivat saapuneet myös Helsingin rannoille, ja merialue satamineen oli tyhjentynyt arkisesta liikenteestä:

Kaikki on kallista: Helsingin satama on sulussa, englantilainen sotalaiva ja tykkivene on Pihlajasaaren luona, ei kaukana rannalta ja siinä ovat ne jo viikon päivän olleet. Mereltä ei tule laivoja, ei vähäisiä veneitäkään enää tänne.

Tori ja satama olivat autioituneet, ja jos jotain ostettavaa oli, oli se kallista. Lehdissä ihmeteltiinkin, mikseivät maalaiset tule maitse Helsingin torille tavaroitaan myymään, vaikka nyt olisi luvassa varmat kaupat. Krimin sodan aiheuttama sulku näytti konkreettisesti sen, että elintarvikkeet tulivat kaupunkiin pääosin sataman kautta, ja niinpä sulku autioitti paitsi itse sataman, myös sen kupeessa olevan torin.

Varsinainen Viaporin pommitus alkoi 6. elokuuta 1855 ja se kesti peräti 47 tuntia. Kaupunkilaiset seurasivat sitä kaupungin rannoilta ja valleilta. Ehkä joku muisti vielä katselleensa vajaat viisikymmentä vuotta aiemmin tapahtunutta vastaava näytöstä, jolloin venäläiset alukset olivat ampuneet Viaporia tykeillä useampaankin otteeseen. Suurvaltasotien sivustakatsojina kaupunkilaisten oli vain odotettava, mitä tuleman pitää ja kenet seuraavaksi maan isäksi ehkä kruunataan.

Takaisin aikajanalle