Sveaborgin eli Viaporin eli Suomenlinnan myötä Helsingistä tuli geopoliittisesti merkittävä sotilastukikohta, jossa siviilit ja varuskunta kohtasivat monin tavoin. Sveaborg-Helsinki oli eräänlainen kaksoiskaupunki. Helsingin väestö, tehtaat ja palvelut valjastettiin – osin liiankin yksipuolisesti – vastaamaan kasvavan linnoituksen tarpeisiin. Ja työvoimaa ja tavaraa totisesti tarvittiin: olihan tuo mahtava puolustuslinnoitus yksi Euroopan suurimmista rakennustyömaista, joka parhaimmillaan työllisti jopa 8 000 sotilasta ja vankia.

Helsingin kehityksen mullistaneen linnoituksen syntysanat lausuttiin entisen suurvalta-Ruotsin katastrofaalisen sotilasmenestyksen seurauksena. Ensin oli Suuri Pohjan sota venäläismiehityksineen (”iso viha” 1713–1721). Tuolloin Helsinki tyhjeni asukkaista ja ruotsalaiset joukot polttivat suuren osan kaupungista. Pian seurasi epäonninen hattujen sota ja uusi miehitys.Turun rauhan (1743) myötä raja määriteltiin Kymijokeen ja Venäjälle siirtyivät muun muassa Haminan, Lappeenrannan ja Savonlinnan kaupungit. 

Rajan siirtyminen ja merkittävien kaupunkien menettäminen johti siihen, että Ruotsin itärajan puolustusta katsottiin uusin silmin. Pietari Suuren mahtava laivaston purjehtiessa Suomenlahdella jo ennestään strategisesti tärkeä Helsingin seutu nousi keskeiseen asemaan. Oletuksena oli, että mahdollinen seuraava hyökkäys tapahtuisi meriteitse, kesäaikaan ja Suomenlahden rannikolta: se tuli siis pikaisesti linnoittaa.  Töihin ryhdyttiinkin heti 1740-luvun lopulla Loviisan ja Helsingin ympäristössä.

Suomenlinnan peruskivi laskettiin Susisaarella 12. syyskuuta 1748, ja rakennustyöt kestivät lopulta kuutisenkymmentä vuotta. Augustin Ehrensvärdin suunnittelema linnoitus piti sisällään alun perin sekä kaupunki- että merilinnoituksen. Linnoituksia alettiinkin rakentaa myös Katajanokalle sekä sataman kupeeseen, nykyisen Tähtitorninmäen alueelle. Niin sanotun Ulrikanporin bastionin rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät.

Suomenlinnan myötä Helsingistä tuli sotilaskaupunki, ja tämä vaikutti perustavanlaatuisesti myös sen satamaan. Rakennusaineita saatiin läheltä; hirsiä ympäröivien alueiden metsistä ja tiiliä kaupungin tiiliruukeista. Sahat saivat tilauksia, rakentajat tarvitsivat ruokaa ja juomaa, tupakkaa, olutta ja viinaa, ajurikyytejä, apulaisia ja erilaisia palveluja – ja rakennustyömaa nieli loputtomasti ruutia. Koko kaupunki oli käytännössä valjastettu rakentajien ja linnoituksen alihankkijoiksi.  Tämä aiheutti myös eturistiriitoja ja kahnauksia porvariston eri ryhmien välille. 

Linnoitusta oli rakentamassa monen alan huippuosaajia, ja maahan virtasi ennenäkemättömiä teknologisia uudistuksia. Suomenlinnaan saapui meritse myös maailman ihmeitä syreenintaimista appelsiineihin, keinutuoleista ja ulkohuusseista kahviin, ja nämä ihmeellisyydet levisivät vähitellen linnoituksesta myös kansan keskuuteen. Vesitse virtasi kaksoiskaupunkiin myös aatteita ja muotia, teknologiaa, ruokainnovaatioita ja tapakulttuuria, kuten salaseuroja, perunanviljelyä ja kahviloita – ja mansardikatto. Maailma avartui myös mantereen puolella. 

Helsinki piirrettiin maailmankartalle, kun linnoitus teki tunnetuksi myös kyljessään olevaa kaupunkia. Olihan Suomenlinna Euroopassa kiertävien tarinoiden mukaan Gibraltarin ohella maanosan mahtavin linnoitus, jonka maine oli kokoaan suurempi. Aina Krimin sotaan saakka linnoitusta pidettiinkin mahdottomana nujertaa – tai edes sotalaivoilla ohittaa.

Suomenlinna ei tuonut vain onnea, kasvua ja työtä. Laivoissa saapui sotilaiden mukana myös tauteja. Esimerkiksi vuonna 1789 Viaporin satamaan sotasaalina saapunut Vladislav-laiva toi mukanaan tuhoisan pilkkukuume-epidemian, joka levisi Helsingistä myös muualle Suomeen.

Suomenlinna ei kuitenkaan lopulta ollut valloittamaton, vaan se joutui antautumaan Venäläisille jo Suomen sodan alkuvaiheessa toukokuussa 1808. Antautumiseen johtanut prosessi on ollut satojen vuosien ajan pohdintojen ja teorioiden kohteena, mutta sataman ja Helsingin kannalta uusi emämaa merkitsi jälleen suurta mullistusta. Pääkaupungin ja myöhemmin myös yliopiston siirtäminen Tukholman piiristä Pietarin etuvartioon nosti Helsingin sataman monella tavalla valtakunnan tärkeimmäksi.  

Takaisin aikajanalle