Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin nykyisen vanhankaupungin kohdalle vuonna 1550. Helsinkiä ei perustettu paikallisia tai kruunun hallintoa ajatellen, vaan kaupunki perustettiin satamaksi Suomenlahden pohjoisrannalle. Tavoitteena oli haastaa Tallinnan hallitsema idän ja lännen välinen kauppaliikenne sekä saada kontrolliin alueen talonpoikien laiton talonpoikaispurjehdus.

Ajatus uudesta kaupungista heräsi 1540-luvun lopulla. Alunperin Helsinki piti perustaa Santahaminaan, jonka eteläranta oli merenkulkijain hyvin tuntema luonnonsatama. Asumaton avomeren rannalla ollut saari todettiin kuitenkin pian hankalaksi paikaksi uudelle kaupungille. 

Helsinki todellakin perustettiin satamaksi. Kuvaavaa on, että vaikka suunnittelu ja rakennustyöt käynnistyivät jo 1540-luvun lopulla, pidetään Helsingin perustamisasiakirjana kuninkaan vuonna 1550 antamaa kauppa- ja purjehdussääntöä. Sen keskeisenä tavoiteena oli siirtää ulkomaankauppa ja kauppamerenkulku ruotsalaisten omiin käsiin. Uudelle Helsingin kaupungilla oli tässä keskeinen rooli: siitä tehtäisiin kauppapaikka, joka houkuttelisi venäläiset ja hollantilaiset kauppalaivat Tallinnasta Helsinkiin.

Paikallisten avustuksella uudeksi paikaksi löydettiin lopulta Vantaanjoen suisto, joka sijaitsi Koskelan kylän mailla. Paikan etuina olivat suojaisuus sekä hyvät yhteydet mantereelle. Aivan vierestä kulki tärkeä Turusta Viipuriin kulkenut Kuninkaantie ja jokea pitkin kulki vesireitti sisämaahan. Lisäksi paikalta löytyi sotilastukikohtaa varten kahden kosken välissä ollut saari.

Aivan aluksi kaupungin virkaa tekivät lähinnä satama ja makasiinit. Porvaristo kaupunkiin saatiin uhkauksin ja veroeduin Porvoosta, Tammisaaresta, Raumalta ja Ulvilasta. Kuninkaan toiveista huolimatta uusi kaupunki rakentui hitaasti eikä kauppamerenkulku saavuttanut tavoitteita kuin hetkittäin.

Kustaa Vaasa vieraili perustamassaan kaupungissa marraskuussa 1555. Kaupunki ja etenkin sen satama tuottivat kuninkaalle pettymyksen. Väylä kaupunkiin oli matala ja vaikeasti purjehdittava. Eikä satama ollut edes helposti puolustettavissa. Kaupunginlahdella ollut kuninkaan sotalaivasto oli nyt haavoittuvassa paikassa. Pian kaupungille alettiinkin jälleen katsella uutta paikkaa.

Muutokset Suomenlahden geopolitiikassa olivat ensin tuhota Helsingin tarinan heti alkuunsa, mutta lopulta ne pitivät sen elossa aina 1630-luvun lopulle saakka. Kilpailuasetelma Tallinnan kanssa oli alunperinkin ollut mahdoton, mutta pian asetelma kävi tarpeettomaksi kun Tallinna siirtyi Ruotsin kruunun suojelukseen 1561. 

Vuosisadan puolivälistä alkoi Itämerellä ja Suomenlahdella pitkä sotien ja kauppasaartojen aika, joka huipentui 1600-luvun ensimmäisten vuosikymmenien suuriin sotiin. Kansainvälisen kaupan keskukseksi perustetusta Helsingistä tuli eteläisen Suomen keskeinen sotilastukikohta. Helsingistä satamasta tuli portti sotaan. Ajoittain se oli myös Ruotsin kaapparilaivaston tukikohta.

Helsinki sai täydet tapulioikeudet eli yksinoikeuden alueen ulkomaankauppaan vuonna 1617. Toistuvat sotakaudet olivat kuitenkin rapauttaneet kaupungin heiveröisiä kauppasuhteita ja köyhdyttäneet sen porvareita.

Samaan aikaan kaupunginlahti eli nykyinen vanhankaupunginlahti oli vähitellen madaltunut, eivätkä isoimmat laivat enää päässeet kaupungin laitureihin. Tultaessa 1630-luvulle satamalle ja siinä samalla koko kaupungille ryhdyttiin etsimään uutta paikkaa.

Takaisin aikajanalle