Rautatie, uuden ajan ihme, saavutti 1860-luvulla myös Suomen suuriruhtinaskunnan. Rautaiset kiskot tulivat maahan luonnollisesti satamien kautta. Suomen julkisissa sanomissa kerrottiin jo elokuussa 1859, että ”Helsingin sataman rannalla on lysti nähdä viisi tapulia rautatien kiskoja, joita on tänä kesänä tuotu Englannista.” 

Yksi varhaisista rataosuuksista – ja maan ensimmäinen satamarata – oli junayhteys Pasilan asemalta Sörnäisiin (1863). Kyseinen jatke valmistui vain noin vuoden Helsinki–Hämeenlinna-reitin avaamisen jälkeen. Radan rinnalla rakentui Sörnäisten satama (1863–2008), josta muodostui merkittävä puutavaran läpikulkupaikka. Parisen kymmentä vuotta myöhemmin siitä tuli myös öljysatama. 

Södernäs, eteläniemi, oli aikanaan ollut jopa ehdolla uuden Helsingin sijoituspaikaksi. 1700-luvulla siellä oli tiiliruukkeja, jotka toimittivat rakennusaineita Viaporin rakennustyömaille, mutta muuten alue oli pitkään pääosin hiljainen kallioranta. Vanhasta ajasta muistuttavat vielä Mustikkamaan ja Kalasataman alueiden kallioissa olevat rautalenkit, joihin laivoja on kiinnitetty purkamista ja lastaamista varten. Vuodesta 1825 teollisuuslaitokset tuli palomääräysten vuoksi sijoittaa asemakaavan ulkopuolelle, ja näin Sörnäisistä alkoi vähitellen muodostua teollisuuden keskus.

Ensin Sörnäinen oli leimallisesti puutavaran vientisatama, mutta jo 1800-luvun lopulla painopiste alkoi siirtyä tuontiin. Puu kulki silti edelleen, välillä hyvinkin kauas: kesäkuussa 1892 uutisoitiin ruotsalaisen parkkilaiva Mathildan lastaavan Sörnäisten satamassa puutavaralastia Rio de Janeiroon. Tämän arveltiin olevan pisimpiä matkoja suomalaiselle puutavaralle.

Sörnäisten sataman kasvun myötä sinne tarvittiin myös oma satamamestari. Uuden satama-asetuksen kynnyksellä (1877) sataman liikennöitsijät esittivät toiveen, että Sörnäisten sataman valvonta pitäisi saada järjestykseen. Laivaliikennettä kulki Sörnäisten lastauspaikalle jopa enemmän kuin itse kaupunkiin, mutta satamahallinto oli järjestämättä, ja valvonta oli jätetty ammattitaidottomalle satamaupseerille. Sopivaa henkilöä oli vaikea löytää: Sörnäisten satamassa tehokkaasti työskennelläkseen tuli hallita paitsi suomea ja ruotsia myös englannin ja saksan kieltä. 

Vuonna 1878 Sörnäisten satamamestariksi palkattiin maailman meriä purjehtinut helsinkiläiskapteeni Wilhelm Alfred Svensson, joka hoiti tehtävää aina kuolemaansa saakka, yhteensä lähes 39 vuotta. Svensson edusti monella tavoin Helsingin merellistä historiaa: hän oli syntyisin helsinkiläisestä merenkävijäperheestä Katajanokalta ja lähti merille jo 14-vuotiaana. Svensson otti aktiivisesti osaa myös laivanvarustustoimintaan ja hyväntekeväisyyteen sekä harjoitti meritarpeiden kauppaa. Hän asui perheineen Nihdin saaressa kaupungilla vuokraamallaan tontilla.

Takaisin aikajanalle