Tulli- ja pakkahuoneen läpi kulkivat kaiken maailman lastit
Mariankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa sijaitsee Helsingin vanhasta kaupunkikerrostumasta säilyneistä rakennuksista toiseksi vanhin: vuonna 1756 valmistunut Vaaka-, Pakka- ja Meritullihuone. Se on ollut merenkulun kehityksen läheinen todistaja: tuossa rakennuksessa esineitä purkaneet, punninneet ja tutkineet työntekijät näkivät koko sen materiaalisen kirjon, joka 1700-luvulla saapui laivoilla Helsinkiin. Ensin tavarat purettiin, punnittiin ja arvioitiin, minkä jälkeen niille määrättiin tarpeelliset maksut. Tullille, pakkaamiselle ja punnitsemiselle oli jokaiselle omat huoneet, ja uuden hienon rakennuksen yläkerrassa kokoustivat kaupungin raatimiehet.
Kunnollista tulli- ja pakkahuonetta oli odotettu kaupungissa pitkään. Vuonna 1717 kaupungissa toimintansa aloittanut tullilaitos toimi ensin vuokratiloissa. Meritullitarkastaja oli ehdottanut tullihuoneen rakentamista Helsinkiin jo vuonna 1724, mutta vasta maistraatille tehdyn valituksen jälkeen pyyntöön vastattiin. Pienehkö, vaatimaton puurakennus valmistui kesällä 1736.
Uusi Tulli- ja pakkahuone rakennettiin osaksi Suomenlinnaa suunniteltua maalinnoitusta. Kuten tullihuoneessa käsitellyt tavarat, myös rakennuksen suunnittelija oli tullut Itämeren takaa: tämä oli saksalaissyntyinen muurari ja rakennusmestari Samuel Berner.
Mariankadun tulli- ja pakkahuone on saanut todistaa niin ikkunasta näkyvää meriliikennettä kuin kaupungin jokapäiväisen elämän muutosta. Kun paikalla tehtiin vuonna 2010-luvun lopulla arkeologisia kaivauksia, löytyi sieltä monenlaisia jäänteitä 1700-luvun taitteen Helsingin elämästä. Esineiden joukossa oli muun muassa kolikoita, kaakelinpaloja, erilaisten arkisten ja koristeellisten astioiden jäänteitä, nappeja, liitupiippujen osia, rauta-avaimia ja rihvelitaulun kirjoituspuikot. Rakennuksesta on löydetty myös venetsialaisen lasipokaalin jäänteet ja frencheniläisen partamiehenkannun palaset – meri yhdisti Helsingin osaksi suurta maailmaa.
Seuraava ”uusi tulli- ja pakkahuone” valmistui Meritullintorille höyrylaivakauden alkumainingeissa vuonna 1854, ja Katajanokalle kohosi vuonna 1901 jo paljon suurempi Otto Nyströmin suunnittelema tiilirakennus hoitamaan jatkuvasti kasvavaa tavaraliikennettä.