Tultaessa 1970-luvulle Helsingin Sataman käytössä oli merkittävä osa kantakaupungin ja sen lähialueiden rannoista. Laivat, laiturit, nosturit ja varastorakennukset olivat keskeinen osa merellisen Helsingin maisemaa. Helsingin 320 kilometrin rantaviivasta noin 20 kilometriä oli varattu satamille, ja niiden käytössä oli 246 hehtaaria kaupungin maa-aluetta.

Laiturinosturien ennätys saavutettiin 1960-luvun puolivälissä, jolloin nostureita oli yli 90. Olympialaiturin yhteydessä kuusi nosturia ja Katajannokalla vielä vuonna 1970 peräti 28 nosturia. Etenkin viimeksi mainittu oli edelleen tyypillinen kappaletavarasatama. Kontteihin siirtyminen mullisti myös satamien toiminnan ja maankäytön. Perinteisessä mallissa lastaaminen ja purkaminen veivät aikaa, jolloin sataman toiminnan kannalta avainasemassa oli, että sen laitureihin mahtui mahdollisimman monta laivaa. Konttiliikenteessä asetelma kääntyi päälaelleen. Laivat viipyivät satamissa vain hetken, mutta satamien yhteyteen tarvittiin runsaasti tilaa kontteja varten. 

Satamien ja koko merellisen Helsingin ulkoasuun kiinteästi kuuluneet perinteiset nosturit alkoivat käydä tarpeettomiksi. Rahti siirtyi aluksista ajoluukkujen kautta tai suurien konttinosturien nostamana. Näin jo 1970-luvun lopulla laiturinosturien määrä oli tippunut vuosikymmenessä alle puoleen. Nostokurjet vaihtuivat konttilukkeihin.

Konttien ja ro-ro- ja lo-lo-alusten yleistyessä tavaraliikenne siirtyi vähitellen uudistettuihin suuryksikköterminaaleihin eli tavaraliikennekeskuksiin Länsisatamaan, Sompasaareen ja Sörnäisiin. Uuden ajan suuret rahtialukset liikennöivät säännöllisillä linjoilla Helsingistä Manner-Eurooppaan, eivätkä aiempaan tapaan enään poikenneet maan muissa satamissa. Näin Helsingistä alkoi kasvaa nopeasti merkittävä vientisatama. Miljoonaennätykset paukkuivat jo 1972, jolloin Helsingin sataman vienti ylitti ensimmäistä kertoo miljoonan tonnin rajan. Kaiken kaikkiaan tavaraliikenne lisääntyi 1970-luvun aikana noin 50%. Vuonna 1979 Helsingin Satama välitti jo 70% koko maan konttiliikenteestä ja merkittävä osa siitä nimenomaan uusitun Länsisataman kautta. 

Samaan aikaan alkoivat myös keskustelut kaupunkien rantojenkäytön uudelleenmiettimisestä. Teollisuus ja tavaraliikenne alkoivat väistyä asumisen ja muun urbaanin maankäytön tieltä. Ensimmäisenä uudet tuulet näkyivät Katajanokalla, jonka vanhat varastorakennukset siirtyivät satamalta muiden toimijoiden käyttöön jo 1990-luvun alkupuolella. Samoihin aikoihin myös Herttoniemen öljysatama ja Ruoholahden satama-alueet saivat väistyä uuden asuntorakentamisen tieltä.

Keskeisenä ajatuksena oli Helsingin sataman tavaraliikenteen siirtäminen yhteen keskitettyyn uuteen satamaan. Ensimmäiset suunnitelmat uudesta Vuosaaren satamasta esiteltiin jo 1960-luvun lopulla pian sen jälkeen kun Vuosaari oli liitetty Helsinkiin. Tuolloin sen arvioitiin olleen ainoa Helsingin rajojen sisäpuolelta löytynyt potentiaalinen satama-alue. Vaihtoehtoina mietittiin Siuntion Pikkalaa ja Porvoon maalaiskunnan Åminsbytä. Tultaessa 1990-luvulle keskustelu jatkui ja vaihtoehtona harkittiin muun muassa Kantvikia. Lopulta Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 24.4.1996, että uusi satama sijoitettaisiin Vuosaareen.  Vuosaaren sataman rakentaminen alkoi lopulta vuonna 2003 ja se vihittiin käyttöön vuonna 2008.

Takaisin aikajanalle