Maailmansodan alla Helsingin satamiin saapuneiden laivojen merkittävimmät lähtömaat olivat olleet Iso Britannia ja Saksa. Kaikkiaan 75% laivoista oli tullut muualta kuin Venäjältä tai Suomesta. Sodan sytyttyä purjehduskielto katkaisi yhteydet länteen, mikä johti aluksi talouden ja liikenteen pysähtymiseen.

SS Mursu oli yksi ensimmäisistä loppuvuodesta 1918 Helsingin satamaan saapuneista viljalaivoista, jotka pelastivat kaupungin välittömältä nälänhädältä. Kuva Ivan Timiriasew, Helsingin kaupunginmuseo.

Keisarikunnan valtavan armeijan tarpeet pistivät kuitenkin pian Suomen teollisuuden pyörät pyörimää. Sotatalous ei kuitenkaan pystynyt pitämään kaupungin satamien elämää normaaliaikojen tasolla. Kun vuonna 1913 satamissa käyneiden laivojen yhteistonnisto oli yli miljoonan luokkaa, tippui se sotavuosina vajaaseen neljäänsataantuhanteen ja vuonna 1917 vain vähän reiluun kahteensataantuhanteen. 

Maailmansodan vuosina jätkäsaaren sataman rakentaminen tapahtui myös hätäaputöinä. Kuva Harald Rosenberg, Helsingin kaupunginmuseo.

Venäjän tuonti ei yksinään pystynyt pitämään Suomea ja Helsinkiä leivänsyrjässä kiinni. Sodan pitkittyessä elintarviketilanne heikkeni nopeasti. Erikoinen tilanne näkyi myös perinteisissä silakkamarkkinoissa. Purjehduskiellon takia Eteläsatamaan pääsivät vain itäisen Suomenlahden kalastajien alukset. Muiden tuotteet tuotiin Kauppatorille junalla satamaradan kautta ja myynti tapahtui junanvaunuista.

Sotatalouden kultaiset vuodet päättyivät maaliskuun vallankumoukseen 1917. Tehtaat sulkivat ovensa ja satamat hiljenivät. Kaupunki ryhtyi auttamaan työttömäksi joutuneita asukkaitaan järjestämällä hätäaputöitä, joista tärkeässä roolissa olivat Jätkäsaaren sataman suuret työmaat. 

Vuonna 1917 Jätkäsaaren satamaa rakennettiin parhaimmillaan yli 500 miehen voimin. Työvoimaa oli tarpeeseen nähden liikaa, minkä seurauksena satamarakenteisiin tarkoitettua kalliota louhittiin suunniteltua enemmän. Tästä aiheutui kustannuksia ja ongelmia, mutta toisaalta myös lisätöitä seuraaville hätäaputyömaille.

Elintarvikepula kärjistyi äärimmilleen vuoden 1918 aikana. Loppuvuodesta kaupunkia uhkasi jo nälänhätä. Ensimmäiset viljalaivat lähtivät Ruotsista vasta joulukuussa ja pääkaupunkilaiset joutuivat loppuun asti jännittämään pääsisivätkö ne miinojen ja jäiden estämättä perille. Joulun 1918 ihme tapahtui toisena joulupäivänä, jolloin ensimmäinen viljalaiva saapui Helsingin satamaan.

Takaisin aikajanalle